Kehityskuvat

maanantai 23. helmikuuta 2015

Hah, satanen täynnä.

Tämä on niin mun blogihistoriani sadas viesti.
Nyt bileet pystyyn!!
Tosin itse en voi kyllä niihin bileisiin osallistua :D. Olen bilettänyt ehkä vähän liikaakin tässä menneellä viikolla. 
Mulla on nimittäin ollut loma. Olen nauttinut siitä kyllä täysin siemauksin. Vein lapset mummolaan ja karkasin lapsuudenystäväni luokse. Siellä me tuhottiin liian monta vinkkupulloa ja käytiin vielä laulamassa karaokeakin. Oli kyllä niin hauskaa. Naurettiin ihan valtavasti, puhuttiin syvällisiä ja unohdettiin hetkeksi elämän realiteetit. Suosittelen kaikille kyl tuollaista. Tuntui, kuin olisin palannut 14-vuotiaan tasolle, mutta se oli kyllä niin vapauttavaa. 



Ja siitä jos mistä saa voimaa arkeen. Ei tarvinnut miettiä syömisiä tai juomisia (pääasia taisi olla, että juomista on tarpeeksi...) tai nukkumaan menoaikaa. Ai hitsi. Kyl olin ihan onnessani. 



Ystävyys on kyl parasta!


Ja onneksi säät olivat myös ihan ookoot, vaikka tuulikin välillä tosi kovasti. Vaikka puhutaan hiihtolomasta, niin en voi sanoa, että hiihtämiseen olisin aikaa käyttänyt ollenkaan. Mulla ei ollut suksia mummolassa mukana, ja nyt olen koittanut vain toipua näistä oloista. (Vaikka pahempiakin oloja on ollut, niin kovasti nyt väsyttää, eikä hiihtäminen muutenkaan nappaa...)



Sisältä oli kiva katsella kauniita ilmoja ulkona. (Vaikka toki kävin mäkin siellä, mutta en kyllä liikkunut.) Tämä todella oli siis lepoviikko. Kaikella tapaa. Viimeksi kävin sunnuntaina, siis toissa viikon sunnuntaina salilla, mutta tein mä joka viikko 5 salia, että vähän saan kiinni tätä viikkoa. Huomenna olisi tarkoitus taas pikkuhiljaa palata arkeen, vaikka keskiviikkona vasta palaan töihin takaisin, salien suhteen. 

Pylly on kyllä kehittynyt. Ja tein sitten polvivamman ekan sarjan 145 kilolla. Jes. Kohta tavoitellaan niitä enkkoja, jotka olivat ennen polven kipeytymistä. Siitä tulikin mieleen, että polvileikkaukseen kävi kutsu. Maaliskuun loppupuolella. Tässä olisi siis kuukausi kerryttää jalkojen lihaksia, että toipuminen olisi mahdollisimman parasta. Ja kuukausi aikaa tiputtaa sitä painoa. Mua jännittää kyl kovasti se, miten kipeä jalka sitten on, se miten leikkaus menee ja no ylipäätään sairaalassa olo ja sairasloma. En todellakaan tiedä miten selviän siitä sairaslomasta, jos en pääse mihkään. Meinaan jos kelit jatkuu tällaisena, ei kamalasti kyynärsauvoilla hilluta tuolla ulkotiloissa. Mut sit on jo melkein pääsiäinen ja eikös pääsiäisenä aina tiet ole jo ihan sulia ja kevät koittaa?? Mulla on siihen kyl vahva usko. 

Mut joo, ei tässä nyt sen ihmeempiä. Pitäkää huoli!

<3
Kaza

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Liikuntaelämää...

Musta tuntuu, etten viime aikoina ole muuta tehnyt, kuin ollut töissä, käynyt salilla, hiihtämässä ja lenkillä. Ei vaan ole ehtinyt. Ja se loppuaika on sitten mennyt käyrätorven parissa. Ihan kiva siis. Nyt olen neljä viikkoa hinkuttanut tuota samaa saliohjelmaa, ja nyt päätin vaihtaa sen msf II ekaan saliohjelmaan. Vähän tuntuu olkapäissä ja rinnassa, muttei paljon. Ihana oli huomata, ettei kaikki ole mennyt hukkaan, sillä painoja sai lisätä ihan reippaasti joka liikkeeseen. Oon niin innoissani. Varsinkin, kun mulla on nyt uudet salihousutkin. Oijoi. Kyllä olen niin välineurheilija. Eiks oo ihqt?
Ihan niin hyvin ei kuvassa näy, kuin ne korostaa pyllyä. Ja täytyy sanoa, et jos jotain, niin se on kehittynyt kyllä. Siis pylly. Jee! :D

Lisää pyllykuvia :D. Tosin pomoni ehdotti, että belfieiden sijaan voisin ottaa pötsieitä. Kysyin häneltä, että vihjaako hän minun olevan lihava??? Ei vastannut, mutta tarkkana saa olla. Vaikka paino onkin nyt pudonnut, ja putoaa, niin kyl mulla on järkyttävä pötsie. Kovasti irtonahkaa tuossa missä vatsalihasten pitäisi näkyä. :( Eikä mikään tunnu auttavan. Mutta joo, tiedän, että se on kehon puolustusmekanismi, yrittää pitää ihmistä hengissä. 

Mutta siis, salilla oon käynyt. Mut edelleen, vaikka olen hiihtänyt, niin vihaan hiihtoa. Tosin tänään hetkittäin mä nautin siitä. Vaikka vedin vapaan suksilla perinteistä. Ehkä mä joskus löydän joltain jäältä vapaan ladut... tai sitten joudun hankkimaan toisenlaiset sukset. Kuitenkin hetkisen mä nautin. 
Ehkä tästä vielä erävoitto tulee hiihtämisen suhteen. Vaikkei muun suhteen tuliskaan. Vielä odotan aikaa leikkaukseen ja yritän selvitä tästä elämästä. Vähän on kyllä nyt rankkaa aikaa, mutta ehkä siksi tuo liikunta viekin niin suuren osan elämästäni. Muuhun ei vaan kykene. Enpä tiedä. Ehkä joskus taas elämäkin hymyilee...

Mitä muuten te teette, jos tuntuu, et elämä tai joku asia masentaa?

Iloa ja valoa teille!
<3
-Kaza

ps. uus tukka

maanantai 2. helmikuuta 2015

kuukausiraportti

ohoh. Näin se vain kuukausi meni. Ja ihan hyvin menikin. Kirjoittelen puhelimella junassa, eli jos tämä näyttää oudolta, syyttäkää nokiaani. Minä se en oikeasti ole :D.


No mutta miten kuukausi meni? Olen käyny salilla ainakin hullun viisiin. Eli kaikki 4 salitreeniä/viikko on tullut tehtyä. Ja niin kuin viime viikolla, yksi ylimääräinenkin. Tai nooooh, ei se ole ylimääräinen, olen vaan nyt koulutukseen menossa, etten ole varma ehdinkö treenata tarpeeksi. Paino on pudonnut viime kirjoittelun jälkeen ainakin 5 kiloa ja siitähän mä tietty olen onnellinen. Olen saanut lisätä painoja salitreenissä ja jaksan tehdä tarpeeksi monta (siis ohjelman mukaiset toistot, ne kun nousevat joka viikko 2-5 toistoa). Hyvin siis menee.






ruokavalion kanssa on kerrankin ollut helppoa. Johtuen stressistä ja elämästä, ei ole tehnyt edes mieli mitään hyvää. Päinvastoin. Tekisi mieli lakata syömästä kokonaan. Ja se ei tietty ole hyvä, muttei tarvitse kamppailla mielitekojen kanssa. Vähän on kyllä ihraa, jota pitää saada pois. Mutta ihana työkaveri sanoi, että mahaa on jo hävinnyt. Mä olen vaan ihminen, jolle ihra kertyy mahaan ja lähtee siitä viimeisenä. Sille ei voi mitään, mut on se ihan sairaan ärsyttävää. Mahduin tässä hiljan ostamaani mekkoon, joka ei vielä ennen joulua mahtunut edes kiinni. Huippua. Tämä jos mikä antaa motivaatiota jatkaa. Vaikka aamulla nyppiikin herätä lenkille (jotka nykyään kävelen tylsästi. Kaipaan niin juoksemista). Tai salille vapaapäivänä.


en muista kerroinko viimeksi, että aloitan hiihdon. No tämä projekti on nyt vähän vaiheessa. Kerran olen käynyt kokeilemassa suksia, mutta... On se ihan kamalaa koko hiihtäminen. Taidan vihata sitä. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että hiihdän 21 kertaa ja sitten mietin uudelleen tykkäänkö siitä vai en. Kun vaan olisi aikaa. Töissä on taas ollut kiireitä, etten ehdi käydä hiihtämässä, kun pimeät metsät ei innosta. Ja illalla pitäisi vielä olla jälkikasvun kanssa. Ei siis onnistu niin kuin tavan ihmisillä. Mut tällä viikolla ehkä perjantaina ehdin. Ja ehkä myös viikonloppuna. Tylsää, kun kalenterin kanssa täytyy katsoa nämä urheilut, mut tuleepa se ainakin tehtyä, kun sen niin tekee.


lisäksi olen aloittanut toisen harrastuksen, nimittäin käyrätorvensoiton. Nautin niin saadessani tehdä jotain muuta kuin urheilla. Vaikka onhan se ihan älyttömän vaikeaa, mulla on aika hyvä draivi päällä. Lähes joka päivä olen soittanut muutamia kymmeniä minuutteja. Nautin. Ja suosittelen kyl kaikille.


ehkä loppuyhteenvetona voisi sanoa, että vaikka elämän tasolla kuu on ollu ihan perseestä, liikunnan ja harrasteitten näkökulmasta loistava.


mitä tavoitteita minulla on helmikuulle? No ainakin selvitä hengissä, toipua, elää. Mutta kyl mä ajattelin, että hyvä olisi jos paino putoaisi toiset 5 kiloa ja voimatasot nousisi. Myös se hiihtäminen voisi olla to do- listalla. Ainakin kerran viikossa, mieluiten kolme kertaa. Ei mulla mitään tavoitteita sen hiihdon suhteen ole. Siis että haluaisin hiihtää jonku Finlandia-hiihdon, mut haluisin vaan katsoa, et luonnistuuko , tykkäänkö. Vähän vain vaihtelevaa liikuntaa. Kävely on vai niin tylsää. Semihyvin polvi antoi hiihtää, kyllähän se vähän kipeytyi, mutta en ole ihan varma, minkä seurauksena. Oliko se jalkatreeni vai hiihto. Mene ja tiedä... anyways hyvin mielin (siis niin hyvillä mielin, kuin tällaisessa elämäntilanteessa on mahdollista) uuteen nousuun. Kyl tästä vielä elämä tuloo...




ihania talvipäiviä.


<3
Kaza

perjantai 9. tammikuuta 2015

Monenlaista.

Mä olin tekemässä perslihasten treeniä tiistaina, ja kuinka ollakaan sali oli ihan täynnä tuttuja ja puhelinkin rallatti kokoajan. Ihan tuli sellainen olo, että noinko tässä treenaan ollenkaan, kun kokoajan pitää olla juttelemassa tai pitää olla vastaamassa viestiin (no eihän sitä tarviis, mut mä en voi olla kyl vastaamatta).
 
Mut eiks tää elämä nykyään ole sellaista, että kokoajan pitää olla tavoitettavissa. Enää ei ole ookoo, jos viestiin ei vastaa samana päivänä mieluummin seuraavan kahden tunnin sisällä. Tai jos ei pysty vastaamaan. Mutta toisaalta tämä nopeatempoisuus on itselläni ainakin vaikuttanut siihen, että jos en heti vastaa, niin unohdan. Johtuu se sitten siitä, että elämä on niin hektistä tai sitten siitä, että mulla on vain armottoman huono muisti.
 
Tuon treenin jälkeen tosiaan ihmettelin sitä, että kuinka etotreenissä voi mennä näin kauan aikaa. Sit aloin miettimään sitä, että onks se kivaa, kun tulee tutuksi salilla olevien kanssa ja voi jutella jostain asioista, vai olisiko vaan painettava menemään satalasissa ja hiki roiskuen?

Ehkei ne ääripäät tässäkään asiassa ole hyväksi, mutta jotenkin olen yksin treenaaja. Muutaman sanan voin vaihtaa, mutta mieluummin keskityn treeniin ja sitten sen jälkeen juttelemiseen. Olen ehkä persoonana sellainen, että jätän mieluusti tekemättä jotkut inhoamani liikkeet (kuten maastavedot tai vatsalihakset), jos aikaa kuluu jutellessa ja pitäisi olla jo menossa seuraavaan juttuun. Miten te olette ratkaisseet tämän? Jutteletteko te salilla tai sarjatauoilla, vai mikä on strategia?
 
Tää on ollut kyl hyvä treeniviikko. Olen saanut käydä 4 kertaa salilla ja vielä sunnuntaina olen menossa. Sitten vaihtuukin ohjelma. Ihan mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Mut nyt pitää palata taas arkeen ja mennä hakemaan lapsia.
 
Ihanaa viikonloppua kaikille kotona ja töissä!
Treeni-iloa!
-Kaza

maanantai 5. tammikuuta 2015

Onko elämä ihanaa?

Tänään paistoi aurinko, ja hetken sadasosan tunsin jonkinlaista ylimaallista onnea. Ihana päivä <3. Niin monta ihanaa asiaa <3.

Mulla oli vapaapäivä ja lapset olivat hoidossa ihanalla ystävälläni. Sain käydä pitkän kaavan mukaan salilla. Sain riehua kokovartaloa aktivoivan treenin parissa, heilutella kahvakuulaa ja kiskoa maastavetoa. Kokoajan, kun tein etuheilautuksia 16 kilon kahvakuulalla, polvi napsahteli inhoittavasti. Onneksi se ei kuitenkaan tehnyt kipeää tai kipeytynyt treenin jälkeen. Vaikka tänään piti olla cardiona soutu 4x250m, ei pystynyt, koska siinä kipeytyy polvi ihan varmasti. Mutta tosi hyvä treeni oli. 

Niin kuin oli eilen ja toissa päivänä.

Minusta tuo takalisto on vähän kehittynyt, vaikka housujen kanssa onkin kuvattu. Ihan hyvältä se vaikuttaa. Tässä illuusiossa on hyvä elää, sillä ehkä ilman housuja se ei näytä noin hyvälle :D. Mut huomaan kyllä, että reidet ovat vahvat ja pohkeissa on lihasten erottuvuus ihan huima. Ainut vain, että tämä "massakausi" on vaikuttanut sisäreisiin, niihin on kertynyt löysää höllöä. Tarpeeksi kun heilauttelen etuheilautuksia ja kyykkään etukyykkyjä, niin kai ne katoaa. Muuten alan olla jo ihan semi tyytyväinen (paitsi saisivathan ne olla pienemmät ja söpömmät.)

Ei kauheen hyvä kuva, eikä kauheen hyvä lihaskaan, verrattuna edellisiin. Mutta olen kerryttänyt hyvän ihrakerroksen sen lihaksen päälle. Katsotaan sit keväällä uudelleen :D. 

Oon mä muutakin ehtinyt tehdä, kuin syödä ja treenata. (Ja nyt oon syönyt kohtuu hiilihydraattittomasti ja kevyesti. Suurinpiirtein 100g protskuu ja loput kaalia. Aamupalaksi puuroa ja iltapalaksi rahkaa.) Oon nimittäin keskittynyt shoppaukseen ja mun rakkaiden kenkien täydentämiseen. Katsokaas mun uusia työkenkiä. 
Just hienot. Tai ainakin mä tykkään. Muullahan ei ole väliä. Eikä kukaan toistaiseksi ole kieltänyt mua käyttämästä näitä. 

Pikkuhiljaa, kun lapset menee keskiviikkona hoitoon, palaa arki meidänkin mökkiin. Joulunaika ja uusivuosi on ollut ihanaa, ollaan tavattu ystäviä ja sukulaisia, mutta onhan lasten kanssa aina niin kovin rankkaa. Iloitsen kyl arjesta. Josko olot kotona (siis lasten kanssa) helpottuis sen myötä? Ja ehtisin treenata kunnolla. Tai hyvinhän tää vuosi on alkanut, jos on 5 päivä, ja mulla on takana jo 3 treeniä. Voisi mennä huonomminkin :D. 

Täältä tullaan uusi ja uljas vuosi. Täältä tullaan elämä :D.
Nautitaan ystävät. Ihanaa uutta vuotta!

-Kaza

maanantai 29. joulukuuta 2014

Rakkaat ihmiset,

olen tullut takaisin.
Kiitoksia Aikulle ja Sannalle, jotka ainakin ilmaisivat halunsa lukea näitä mun jorinoita. Pitkään on mennyt, mut siihen on olemassa monta syytä.
Viime kirjoituksen jälkeen tapahtui elämä. Yksinkertaisesti liikaa, liian lyhyessä ajassa ja jostain piti vähentää. Valitettavasti se oli tämä blogi. Liikuntaa en kyllä ole unohtanut, sillä olen edelleen minulla on unelma. Joskin sen saavuttaminen siirtyy nyt kyllä taas eteenpäin.

Viime kerralla kirjoitin polvestani. Joudun sen kanssa leikkaukseen tammi-helmikuussa. Polvessa on synnynnäinen sairaus, joku oct, joka irroittaa siis rustot nivelen pinnasta. Magneettikuvissa näkyi, että sieltä on aika iso pala irti, ja kuormitus tulee molemmille reunoille. Jos polvea ei leikattais, se altistaisi nivelrikolle, kulumalle. Ja sitähän emme halua. Olen liian nuori tekonivelleikkaukseen. Tätä mieltä lääkäri <3 oli. Mutta ennen leikkausta pitää lihaksia vahvistaa ja käyttää jalkaa aivan normaalisti. Sen vaan olen huomannut, etten juosta pysty yhtään. Joskus olen kokeillut, ihan muutaman kilomertin matkan, mutta ei siitä ole tullut mitään. Tai juoksu on onnistunut, mutta sen jälkeen itkettää. Salilla olen kuitenkin mennyt ihan normisti. En kyllä ole uskaltanut vetäistä kyykkyyn ennätyksiä, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee. Sairaslomaa keppien kanssa on luvassa 6-8 viikkoa ja on kuulemma kipeä. Yksi yö pitää olla sairaalassa, mutta kauhulla ajattelen aikaa, jolloin olen lukittuna kotiin. Kytkinjalka kun leikataan, ei autollakaan pääse ajamaan. Miksen hankkinut aikanaan automaattia?? 

Mutta mitä tässä muuta on sitten tapahtunut. Voimatasot ovat nousseet hurjasti. Tosin marraskuussa oli niin paljon koulutuksia, sairautta ja vaikka mitä, etten ehtinyt käymään kuukauteen salilla. Nyt pikkuhiljaa taas jatkan siitä, mihin jäin. Näillä ohjelmilla voimat kasvaa kohisemalla, kun joka viikko painot pysyvät samoina, mutta toistot lisääntyvät. Alussa sain ohjelmien välissä lisätä esim. penkkipunnerrukseen käsipainoilla 4 kiloa. Se on kyl hurjaa. Ja niin motivoivaa.

Ruokailut ei ihan ole menneet niin kuin pitäis, ja todella on ollut massakausi. Painan vissiin saman verran kuin silloin, kun aloitin tämän ms.fitneksen. Mutta kaikki ei toki ole läskiä. Olenhan mä paljon lihaksikkaampi kuin ennen. Vaik kyl keskivartolossa on ihraakin. Nyt kuitenkin mulla on lähitavoitteena olla normaalipainoinen ennen leikkausta. Tai ainakin muutaman kilon kevyempi. Sitten kun ei pitkään aikaan pääse ainakaan aerobista duunaamaan, on helppo kerryttää painoa. 

Mut tästä mä jatkan. Hyvällä flowlla. Ootteks te vielä mukana?

-Kaza

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kuvia kuntosalin jälkeen.

Kävin tänään treenaamassa. Ja kyllä mä nautin siitä, kun sunnuntaiaamuisin (tai aamuisin yleensä) ei ole paljon porukkaa. Olin ainoa kuntosalin käyttäjä joitain aikoja, mutta sitten valitettavasti tuli muitakin. No ihan sopuisasti mahduttiin kukin tekemään mitä tehtiin.



Jännä, että tänään kaksi eri tyyppiä, eri aikaan kysyi, että treenaanko mä jotain kisoja varten. Mä en heille kyllä tunnustanut treenaavani, myhäilin vain ja olin salaperäinen. Näytänkö mä jotenkin siltä, etten tee tätä vain huvikseni? 
Huomatkaa, takareidessä näyttää olevan pientä lihasten tuomaa pyöreyttä. JEE!!!! Vaikka kyllähän siinä on ihraa ja sellaistakin, niin pienistä pitää olla iloinen.

Mulla oli vuorossa käsivarsitreeni ja kova kardio. Oli hyvä treeni. Vaikka aika lyhyt, niin tuntumaa tuli. Huhhuh. Mä vihaan linkkaria ja punnerruksia. Mulla ei vain ole lihaksia niiden liikkeiden tekemiseen. Kävin aamulla myös 40 minsan lenkillä koiran kanssa, mutta tällä kertaa kävelin ihan rauhallisesti (sykemittarin mukaan keskivauhti oli 5,8 kilometriä tunnissa, sopivaa sunnuntaipäivän kävelyä siis). Muuten tässä päivässä ei kyllä ole ollut mitään rauhallista. Mä sain juosta tukka putkella paikasta toiseen ja tehdä varsin erilaisia hommia koko päivän. Olen ihan poikki. Aamulla lähdin klo 8 kotoa ja illalla tulin n. 18.30 takaisin kotiin. Sitten pääsinkin imuroimaan loisteputken lasia makkarista.

Älkää kysykö... no kerron silti. Vanhempi poika kumautti nuorempaa otsaan loisteputkella. Putki meni rikki ja niin meni otsakin. Aikamoinen show. Onneksi ei käynyt pahemmin, vaan 3 tikkiä riitti tilanteen paikkaamiseen. Sen sijaan mulla meni aika kauan, että sain makkarin nukkumakuntoon. Jotenkin ajatus loisteputken palasista hanurissa ei innostanut ihan valtavasti. 

Nyt pyykkikone pyörii ja elohopea puhdistuu lakanoista. Pitäisi olal jo nukkumassa, koska huomenna herätys on klo 5.02. Enkä nyt ole menossa edes lenkille koiran kanssa. Juna Seinäjoelle lähtee klo 7.12 ja siihen pitää keretä. Eväät ja pakaasit on vielä aika levällään, joten pakko, mikä pakko. Kylläpä vapaapäivät ovat ihania. Sali jää nyt vähäksi aikaa, mutta onneksi ensi viikolla perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina olen varautunut salille. Jee jee. En jää siis mistään paitsi, kun tällä viikolla treenejä tuli 5. Se ei kyllä sillei näy. 

Ainakaan kamalan paljon.
Mutta ihanaa viikkoa kaikille. 
Otetaan elämästä kaikki irti, vähän niin kuin salitreenistäkin. 
(Ja nyt lupaan pyhästi rentoutua vähän aikaa, että saisin jalan kuntoon :D)

<3
-Kaza