Kehityskuvat

perjantai 29. marraskuuta 2013

Hyvä perjantaifiilis :)






Tänään perjantaina, oli ihana päivä.
Olin kotona lasten kanssa ja kun mies tuli koulusta kävin salilla. Kyllä huomaa, että pikkaisen erilaiset tyypit käy aamutuimaan ja päivällä siinä klo 13-14 maissa. Kyllä oli aikamoisia lihaskimppuja, oikeita fitnessmuijia ja -kundeja. Onneksi sain treenin suoritettua kunnialla läpi. En jäänyt makaamaan minnekään tangon alle, tai muuten näyttänyt nololta.

Tänään oli vuorossa takareisi-, pakara-, pohje- ja vatsapäivä. Ihan kivan tuntuman sain reisiin ja pakaroihin, mutta vatsat olisin voinut ihan surutta jättää tekemättä. Mä inhoan syvästi niitä vatsalihaksia, koska sellaisia ei minulla ole.

Olen saanut viimein sportnutrition.fi- sivustolta tilaamani lisäravinteet, palautusjuomat ja muut boosterit.
Näitä mun ruokavalioon kuuluu aina treenipäivinä ja lepopäivinä vähän erilainen satsi.
Mä en osaa kyllä sanoa, että onko noista mitään hyötyä, mutta niitä kun nyt on tilannut ja ostanut, joten miksei kokeilisi.

Mä olen ihan innoissani myös siitä, kuinka paino laskee aivan pikana. Tänäänkin oli pudonnut aamupaino huimasti, mutta kerron sitten InBody- mittauksen jälkeen, että miltä sisältä näyttää. Mulla joulukuun välitavoitteena -5 kiloa. Ihan hyvältä se näyttää tässä vaiheessa. PT Matti lupasi keksiä kamalan rangaistuksen, jos näin ei olisi, joten syön tosiaan orjallisesti. Ei voi sanoa, että olisin juurikaan syönyt listan ohi ja kyllä täytyy yrittää jatkaa tällä linjalla, sillä kuten tiedämme, multa karkaa äkkiä lapasesta.

Siitä puheen ollen, seuraava koitos onkin rakkaan E:n siskon synttärit, joihin kuuluu syömistä ja ennen kaikkea juomista. Mutta koska meidänkin lapset on pakotettu mukaan, mä en voi juoda muuta kuin vettä. Mä en halua pyöriä humalassa lasten kanssa ja varsinkaan nyt dieetin ollessa päällä on hyvä syy olla juomatta. Ja olen mä varautunut myös noilla "korvikkeilla" ja ottanut omat välipalat mukaan, ettei tarvitsisi syödä voileipäkakkua, täytekakkua, karkkia, herkkuja, viinejä... jne. Tässä kohdassa, kun mietin, niin miksen pystyisi siihen. Helppo homma. Mutta siellä, kun toiset syö ja ottavat lisää ja syövät ja tuputtavat, niin on varmasti vaikea pitää päänsä. Mä tiedän olevani perso herkuille, erityisesti suolaisille herkuille. Mun pitää vain muistaa se hyvä olo, kun ei ole kroppa täynnä hiilarimössöö ja rasvaa, vaan on syöty hyvin, mutta kevyesti. Huominenhan sen näyttää, kuinka käypi :D.

Oli mulla jotain muutakin kirjoitettavaa, mutta mä olen niin innoissani siitä, että saan laittaa lapsia pian nukkumaan, etten pysty nyt muistamaan.

<3

-Kaza


Ps. tässä muutama sellainen kroppa, joka olisi kiva, myös mulla :D
Jutta on aika hot, vaikka eihän se puolen vuoden superdieeteissä ihan näin hyvältä näyttänyt :)



keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Viime tekstin innoittamana

Eilen illalla loihdin ihanaa munakasta. Siinä oli siis 4 munanvalkuaista, yksi kokonainen muna. 30g kinkkua, 20g juustoa ja suolaa ja pippuria. Lisäksi tomaatti ja kurkkua. Oikein hyvää oli. Tänään kuitenkin on vuorossa perinteinen rahkailtapala :D.



En kestänyt sitä, että vartaloni näyttää ylikasvaneelta pullataikinalta, joten pakko tänään ottaa salilla vähän habakuvaa. Näkyykö jonkinlaista kehitystä?
Vasemmalla olevan kuvan otin tänään ja toi toinen on silloin lokakuussa otettu.

Vasemmalla tilanne tänään 27.11.2013 ja oikealla lokakuussa 2013
Tänään kävi salilla sillei hassusti, että tein ihan hullunkiilto silmissä treeniä. Lisäsin melkein joka paikkaan painoa ja maksimitoistoilla tein. Ei ehkä olisi pitänyt antaa niin kaikkeaan, kun tokavikassa liikkeessä kapeassa penkkipunnerruksessa jäin tokassa sarjassa tangon alle. Siis en saanut sitä enää nousemaan. En kapealla, enkä leveämmällä otteella. Onneksi salilla oli muitakin, tai valitettavasti, huutelin siinä sitten apua. Ja selvisin. Mutta eka kerta, kun näin käy.

Siihen ei loppunut päiväni epäonni, sillä työpaikan pihaan tullessani huomasin, että toinen takarengas on puhki. Siis lähes uusi talvirengas, joka on ollut auton alla noin kaksi päivää. Ai että teki mieli alkaa itkemään. Onneksi sen huomasin. Rakas E antoi neuvon pyytää miehistä apua ADHD- autokorjaamolta ja sitä sainkin. Pääsin jatkamaan työntekoa ja ilma pysyy, ainakin vielä, renkaassa. Mutta ei ollut mikään ihana kokemus!

Toivottavasti tämä riittää kokemukseksi näistä ihanaisista auton prakaus jutuista. Mua niin inhottaa, jos asiat eivät toimi.

Hyvä fiilis siis on. Huomenna on viikon eka "vapaapäivä", tosin silloinkin pitää käydä aamulenkillä koiran kanssa, mutta sepä ei niin haittaa :). Muutenkin pitää herätä niin aikaisin.


<3
-Kaza

tiistai 26. marraskuuta 2013

K-18

Nyt ei kannata katsoa, jos ihrainen valtalo aiheuttaa oksennusreaktion. Tässä on mun lähtötilannekuva.
Painoa siis 78,4 kg
Vyötärö 79,5 cm
Rinta 94 cm
lantio  99 cm
Reisi 55 cm
käsivarsi 32,5 cm





Ei kauheasti tierat lentele, mutta katsotaan puolen vuoden päästä. Eihän tässä ole takana kuin kaksi viikkoa ja siihen nähden suhdanne on hyvä. Jotenkin tämä, kun näkee todellisen tilanteen pysäyttää enemmän kuin mikään. Miten mä voin olla tuollainen valas? Ei näy paljon lihaksen lihasta, ei muuta kuin hyllyvää ihraa. Oi että, ei kiva. Vaatii kyllä aika paljon kaiken tämän itseinhon keskellä julkaista tämä kuvasarja vielä netissä, mutta ehkä mairittelevaa on sitten, kun lisään rinnalle toukokuun kuvat kiinteästä ja kauniista vartalosta. Sitä kohti ollaan näet menossa. Mulla on kova motivaatio ja toivottavasti se kantaa joulun yli ja kaikkien mahdollisten juhlien yli.

Viikonlopun juhlat olivat suuri menestys. Ja antoi uskoa siihen, että onnistun. Mä tein kylmästi sillä tavoin, etten voileipäkakku-juhlissa ottanut mitään. Mulla oli ruokavalion mukaiset eväät mukana ja sitten pahimmassa lapioin ne suuhuni juhlia vaihtaessa. Kyllähän toiset sitä ihmetteli, mutta eihän sille taas voi mitään. Menin sille linjalle, etten selitellyt juurikaan, totesin vain, etten ota, kiitos vain. Tietenkin kehuin kakkujen näyttävän ihanille ja VARMASTI maistuvan ihanille. Mutta minä en niitä ottanut. Ens viikonloppuna on taas suvun juhlat, mutta eiköhän me kahlata nekin läpi. Otan mukaan tarvittavat jutut, että jos ei sopivaa välipalaa/aamupalaa ole tarjolla, haukkaan ne kitaani. Eihän nämä näemmä ole kuin järjestelykysymyksiä.



Tällaista se minun ruokani yleensä on. Jauhelihaa ja salaattia. (Banaani kuvan laidassa ei kuulu joukkoon :D). Mä olen vissiin seonnut, mutta jaksaisin syödä jauhelihaa vaikka joka päivä monen kuukauden ajan. Kana tursuaa korvista, mutta jauheliha, nams! Ilmankos menee niin hyvin, kun olen löytänyt tällaisen rakkauden :). Olen mä kyllä ajatellut vähän noita erilaisia soijarouheita ja muitakin, mutta jauheliha, ei pysty.

Eilen ja todennäköisesti tänäänkin valmistan iltapalaksi munakkaan (tai munakokkelia, kun meidän paistinpannu alkaa olla jo aikansa elänyt). Proteiinia, vain vähän hiilaria, mutta salaattia, kurkkua ja tomaattia. Mitä muuta voisi ihminen tarvita? Tämän päivän treeni, kuten eilisen treeni painaa kehossa, joten tarvitsen vähän "tukevamman" iltapalan :).

Nams!

-Kaza

perjantai 22. marraskuuta 2013

Ehkei olisi pitänyt sanoa.

Jos mä viimeksi valitin jalkoja, niin pojat, nyt mä vasta olenkin kipeä. Siis koko kroppa. Erityisen kipeät ovat etureidet, pakarat, olkapäät ja rinta. Olen kyllä tehnyt kunnioitettavat 4 salitreenia putkeen ja se varmasti näkyy myös energiatasoissa. No huomenna ja sunnuntaina ei ole kuin juoksulenkkejä luvassa. Saa siis vähän lihakset levätä. On treenaaminen sitten kivaa. Tänään oli suoranaista tuskaa yrittää laskeutua mitään portaita alaspäin. Ylöspäin pääsi mukavasti, mutta alaspäin, jokainen askel oli kuin pieni kuolema. Vaikka olen siis harrastanut aamulenkkejä (rauhallista kävelyä koiran kanssa klo 5.) ja venyttelyä joka ilta, ei tunnu auttavan. Onneksi PT Matti (<3) lohdutti tänään, kun törmättiin salilla, että ei se tapa, vituttaa vain :D. Alamme pääsemään samalle aaltopituudelle, jos mä vain lopettaisin iankaikkisen valittamiseni, niin homma luistaisi varmasti paremmin. (Olen huomannut itsessäni sen, että ollessani uudessa tilanteessa, jossa nolaamisen mahdollisuus on suuri, valitan vain ja vähättelen sitä, mitä olen. Tyyliin: "Mulla ei ole vatsalihaksia, ei kannata odottaa mitään suuria.") Ehkä tuo valittaminen on vielä nolompaa, kuin se ettei jotain vaikka jaksaisikaan. Nyt mä ryhdistäydyn!

Tilasin itselleni palautusjuomaa ja treenin aikana juotavaa latausjuomaa, mutta typerä postin lakko ja typerät sekaannukset keskusvarastolla, mun tuotteet eivät vissiin ole lähteneet koko puljusta. Huomaa kyllä energiatasossa senkin, että jokaisen treenin jälkeen vajetta on paljon, kun meinaa päässä heittää. Vielä ei kyllä ole oksettanut, vaikka se ilmeisesti aika tavoittelemisen arvoita onkin. Tosin onhan mulla hiljattain kokemusta oksentelusta, joten se riittäköön mulle tästä osastolta.

Varasin itselleni 6 PT-tuntia jatkoa ajatellen, ja Inbody-mittauksen 3.12. Saa tietää, missä kohdassa kroppa on menossa ja matkan varrella on joku tuikkimassa vauhtia, jos meinaa yhden akan tyttö hyytyä. Kohta viikko takana ruokavaliota ja treeniä ja vielä menee hyvin :D. Tosin välillä ateriavälit venyy yli sen 4 tunnin, mutta en mä ole kokenut sen vielä kovasti haittaavan, kun motivaatio on korkealla, ei tule mieleen vetää ekaa pullaa, mikä eteen asetetaan.

Viikonloppuna onkin luvassa ekat haasteet. Mulla on lauantaina kahdet juhlat ja sunnuntaina kolmet. Ja uskokaa mua, siihen, mitä syön KIINNITETÄÄN huomiota. Olen pohtinut mitä selvitän, mutta taidan tyytyä valehtelemaan a) olevani gluteeniton (jos paikalla ei ole muita gluteenittomia) b) syöneeni juuri äsken toisissa juhlissa c) olevani jollekin muulle allerginen. Sen tiedän, että lauantain toisissa ja sunnuntain kaksissa juhlissa notkuvat pöydät voileipäkakkuja ja muita majoneesiherkkuja. Onneksi olen jo valmistanut itselleni lounaan mukaan, että sen voi kiireessä syödä ja välttää kiusauksen. Ehkä, jos saan alussa hyvän tatsin, pääsen yli myös muista juhlista. Olisi se typerää, jos heti alussa palaisin sinne, mistä olen yrittänyt päästä pois. (Siis tämä sokeri- ja muu herkkukoukku)

Ms. Fitness-porukalla olisi tapaaminen 7.12. Tampereella, mutta en mä pääse täältä susirajalta lähtemään. Luvassa olisi vaikka mitä kivaa, joten kyllä harmittaa. Toivottavasti pääsisin sitten seuraaviin juttuihin mukaan.

Luvassa on myös paljon muuta kivaa, kuten lähtötilannekuvat, mutta armas puolisoni ei vielä ole motivoitunut ottamaan niitä. Salilla ei kehtaa kikkaloida puolialastomana peilin edessä kuvaamassa, joten täytyy vain tyytyä odottamaan. Lupaan, ettei se ole lasten katseltavaa :D. (Meidän lapset tuijottaa sitä kyllä päivittäin, joten se varmasti selittää heidän kaikki ongelmat :D)

Mutta aamulla ei olekaan niin aikainen herätys. Kello soi vasta klo 6. Tässähän on ruhtinaallisesti aikaa makoilla :).

Kertokaa hei vinkkejä, kuinka kieltäytyä juhlissa herkuista, kun kaikki tyrkyttävät ja loukkaantuvat, jos ei ota. 


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Oivoi mun jalat!

Tänään tapasin Matin <3, personal trainerini, joka on muutamia kertoja antanut vinkkiä ja pitänyt treeniä. Mä voin kertoa, että hikoilin paitani ihan märäksi, oikea ms. t-paita kisa. Tosin haisin pahalle ja puuskutin kuin pieni porsas. (Tosi hyvälle vaikuttaa :D)
Mutta melkein 50% enemmän saa irti, kun on joku tsemppaamassa. Ainakin 50% enemmän uskaltaa laittaa painoa, kun joku luotettava varmistaa. Ainakin 50% enemmän hävettää, jos luovuttaa ihan heti.
Meillä oli etureisi ja vatsapäivä.
Tehtiin Smith-kyykkyä syvään 20 kilolla (eli painoa tangossa 60 kg)x3x15
Supersarjaa Hack-kyykyllä ja jalkaprässillä
itsensä paholaisen keksimää askelkyykkyä
ja vielä kuusi sarjaa erinäisiä vatsalihasliikkeitä.

Kun tulin salilta pois, niin hyvä, että pääsin kolmannesta kerroksesta alas autolle, kun jalat olivat kuin tönkkösuolatut sillit. Mutta fiilis oli uskomaton. Tosin mulla oli kamala kiire ja tyhmyyspäissäni olin jättänyt paidan kotiin. Siis PAIDAN. Mulla ei ollut kuin työhöni kuuluva etumus ja nuhraantunut valkoinen fleecetakki. Eihän siinä muuta auttanut, kun pukeutua olemassa olevaan materiaaliin. Ja kiroilla mielessään, että kuinka tyhmä ihminen voikaan olla. Mulla oli vielä asiakastapaaminen heti treenin päälle, etten ehtinyt käymään edes kotona vaihtamassa paitaa. Ja sen jälkeenkin päivä jatkui yhtä kiivaana. Kyllä välillä tulee tunne, että maailman kaikkeuden Herra suorastaan vittuilee. Kaikki pienet sattumukset kertyvät samalle päivälle, ja homma on valmis.

Mutta ei mua oikeestaan harmita. Olen onnellinen. Huomenna taas salille ja tänään vielä pakolliset venyttelyt (joita harrastan aivan liian harvoin ja lähinnä silloin kun olen kasassa kuin pieni mummo). Ihana elämä, ihana dieetti, ihana kaikki <3. :D

maanantai 18. marraskuuta 2013

Eka salitreeni takana...

ja voin kertoa, että nyt vasta olenkin liekeissä.
Tänään oli vuorossa selkä- ja olkapääpäivä. Nyt tuntuu, että olkapäät ovat niin voimattomat, että tämä kirjoittaminenkin on liikaa.

Tässä vähän otteita aamutreenistä, joka alkoi 6.45.
Maastaveto 2x5x75kg
Alasveto, keskileveällä otteella 3x12x 45kg
Kulmasoutu tangolla 3x8x 25kg
Alataljasoutu 3x 8x 50
Alasveto, kapealla otteella 3x12x 40kg
Punnerrus istuen, tangolla 3x8x 15kg
Sivunostot käsipainoilla 5x12x 7kg
Takaolkapäät käsipainoilla 3x12x 6kg

Nyt on siis aivan ihana ja euforinen olo. Tosin katsotaan, että kuinka KAMUJEN kanssa menee. Kun itse on raukean löysä, niin Kamut ei ole sitä. Energiaa on kuin pienessä kylässä. Kohta pitää lähteä vähän ulkoilemaan, josko se päivä siitä kulkisi ja Kamujen energiatasot laskisi :D. Kyllähän muuten menee on ihan ok, että ovat energisia, mutta sitä sisällä juoksemista ja huutamista ei kestä kukaan. Tai ainakaan minä.

Keskiviikkona on seuraava salipäivä ja mulle on tulossa PT vähän ohjaamaan ja piiskaamaan treeniä uudelle tasolle. Loistava PT Matti, joka kyllä tietää, miten naisen saa itkemään (no ei oikeesti, mutta osaa treenata ja tsempata). Yhden yksilötreenin salilla ja yhden ryhmätreenin mäkihyppytornin portaissa olen saanut hänen kanssaan jakaa. Ja tiedän, mitä on tulossa. Lihaskipua, kuumotusta ja loistava fiilis treenin jälkeen :). Suosittelen kaikille kokeilemaan PT:a, treeniin tulee ihan uusi syvyys ja oppii paremmin näkemään sen, kuinka treenataan kovaa.

Mutta hyvä fiilis, vielä ainakin. Katsotaan kuinka esittelen kitapurjeitani lapsille, vaikka salilta kotiin tullessa lupasin, etten tänään suutu mistään. En hitaasta pukeutumisesta, en vetkuttelusta, en mistään. Ja eikös se päätös ole kaiken tärkein? :D
Ihana pakkaspäivä tulossa ja myö lähdetään Täplä-koiran kanssa ulos...


<3

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

No tulipa tehtyä...

Tänään mä jo vähän esivalmistelin itseäni uuteen ruokavalioon, mutta pikkasen tahtia haittasi kauhea kankkunen. Tämä ei siis ole lainkaan minun tapaista, joten pakko mainita. Ihana eilinen ilta oli, mutta kun siivoaa oksennusta vessanpöntön ja pesukoneen välistä, sitä miettii, että minkä ihmeen takia piti lähteä?? (Teitä varmasti kiinnostaa mun oksenteluni)
No mustapippuri auttoi tälläkin kertaa ja selvisin :D.

Ei ehkä paras päivä treenaamiseen, joten se jäi nyt välistä, mutta kyllä mä jo harjoittelin tosiaan ruokavaliota. Ja vaikken saa syödä kuin n. 1950 kcal, niin voi pojat, se on paljon. Lounaalla, kun voitelin vielä ruisleipää kamalan vokkiannoksen ja salaatin syötyäni, tuntui, että halkean. Mutta moneen kertaan olen meidän face-sivuilta lukenut, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kannattaa syödä, niin kuin kuuluu. Ja tähän mä pyrin.

Vaikka tietenkin kaikki mahdolliset kissanristiäiset, joissa pitäisi ottaa jotain vaikeuttaa mun matkaani, niin ei se haittaa. Mä aion keksiä takuuvarman suunnitelman, ettei yksissäkään juhlissa tuijoteta kuin outoa, ja kuitenkaan en kärsi. Oivallukseni, etten mä elä syödäkseni toivottavasti kantaa kaikkien voileipäkakkujen ja ihanien hyydykekakkujen ohi.Eihän missään muualla kukaan toinen voi päättää sinun syömisistäsi. Ei siis minunkaan tarvitse alistua siihen ajatukseen, että minun on PAKKO syödä. Ihmiset ajatelkoon mitä tykkäävät, mutta ehkä mä selvitän heille treenaavani. (Millainen reaktiohan siitä syntyy? Voin kuvitella, että kahvit voisi mennä vähän väärään kurkkuun :D)

Huomenna mulla on vielä vapaapäivä, mutta kello soi aamulla klo 6, että ehdin seitsemäksi salille. Tunti tehollista treenausta, ennen kuin pitää olla kotona lapsia hoitamassa, kun mies lähtee kouluun. Sitten tietty on luvassa intervalliharjoittelua koiran ja lasten kanssa liikenteessä, mutta niinhän ohjelmassakin lukee :D. Kaikkea sitä kroppansa eteen uhraa. Voin kertoa, että minusta elämässä on kaksi suurta nautintoa, nukkuminen ja syöminen. Ja tämän projektin myötä annan pois osan molemmista. En enää syö mitä haluan ja milloin haluan, vaan kurinalaisesti, enkä nuku vapaapäivinäkään enää niin paljon kuin haluaisin (tosin eihän lapset ole antaneet mun nukkua kunnolla, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta moneen vuoteen, joten en tiedä menetänkö kuitenkaan mitään).

Luin erään kilpasisareni blogia tänään ja hän kertoi lähteneensä kisaan voittaakseen. Ja vaikkei musta nyt siltä tunnukaan, niin sillä tavallahan se menee. Ei kannata osallistua, jos ei ole mahiksia voittaa. Joten täältä tullaan VOITTO ja sen myötä tuleva KUNNIA. Puolen vuoden päästä katsotaan kenen kana pissii ja mistä (WTF?!?!?). Voiton tahto kohdillaan, nyt on enää ne työt tekemättä. Sitä kohti siis ( tai oikeastaan jääkaappia kohti, jossa minua odottaa rahka ja marjat, siis iltapalan aika.)

Kiitos ja hei!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Wau! paikassa innostunut.

Availin tuossa uuden treeniohjelman ja ruokavalion. En voi muuta sanoa, kuin että olen todella innostunut. Vaikka elementit ovat samoja, kuin kaikissa näissä, niin silti eroakin löytyy ja juuri se ero luo uskoa siihen muutokseen. Kyllästymisestä ei ole tietoakaan, kun ihan oikeasti olen täysillä mukana.

Ensimmäisenä teesinä tuossa paperissa on kohta "Tee päätös" ja neuvotaan tekemään sopimus itsensä kanssa. Mihin päivään mennessä on tavoitteissaan. Ja minä mietin sitä ja totean, että tavoitteeni 65 kilon ainon ja lihakset, joita kelpaa esitellä vaikka kilpalavoilla, on saavutettu 15.5. mennessä. Tämä on täysin realistinen tavoite. jos ja KUN pysyn kiinni tässä ruokavaliossa ja treeniohjelmassa. Käytännössä aloitan tarkan ruokavalion noudattamisen vasta maanantaina, silloin treenitkin kulkee viikoittain, eikä tarvitse miettiä tarkemmin viikkoja ja päiviä. Olen valtavan innoissani! Sieluni silmin näen jo itseni, unelmani siintelee silmissäni. Kun itse ilmoittauduin tähän bikini fitness- juttuun jo lokakuun alussa, tuntui, ettei tämä oikeasti ala koskaan. Tuli tunne, ettei mitään tapahdu. Mutta kyllä vain se ohjelma tuli profiiliin ja kyllä vain, nyt alkaa sellainen nousu, ettei mitään rajaa.

Jännä miten tuollaiset pienet asiat, kuten uusi ohjelma ja facebook-sivuilta saatu tukiverkko, antaa motivaatiota ihan uudella tavalla. En usko, että kovin moni oikeassa elämässä elävä ihminen, jolla itsellään ei ole tämän kaltaisia unelmia, koskaan ymmärtää sitä, miksi tavoitella tällaista kroppaa. Miksi antaa sen eteen kaikkensa?

Tämä on minun keinoni selvitä hengissä ja järjissäni. Tämä on minun keinoni hengittää ulos ne raskaan kohtalot töissä, ne tarinat ja itkut. Tämä on minun keinoni hallita ja rentoutua.

Nyt vain kuljen nenä kiinni ohjeissa ja 10 teesissä, jotka auttavat saavuttamaan tuon asettamani tavoitteen. Tästä on hyvä mennä eteenpäin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

jjännitystä ilmassa...

Perjantaina se alkaa. Siis mahtavan bikini fitness - kropan metsästys. Jännityksellä tosiaan odotan, millaisen ruokavalion ja saliohjelman saan. Valitin siskolle juuri juoksulenkillä, kuinka kyllästynyt olen olemassa olevaan saliohjelmaan ja ruokavalioonkin . Minä TARVITSEN muutosta! En jaksa enää syödä samalla tavoin, kuin kohta vuoden. Vaihtelu olisi jees! Vaihtelua olen tosin saanut, kun olen lipsunut kuin vesi laskee lehmän selästä. Olen syönyt vissiin joka päivä jätskiä, mutta perjantaina se loppuu. Kaipaan jo uutta motivaatiota. Me saatiin bikini fitness- naiset omat face- sivut ja mielenkiintoista porukkaa on kyllä mukana. Onneksi on muitakin, jotka eivät ole vielä täysin valmiita :). Pikkunen alemmuuden tunne tuli, kun selailin ihmisten blogeja. Mutta tästä sitä noustaan. Ei pidä ajatella, ettei miula ole motivaatiota, sitä löytyy, mutta pahempaa on se kyllästyminen ja siihen liittyvä turhautuminen. Paino jumittaa ja ihmistä vituttaa. Tämä bikini fitness- juttu on se , joka toivottavasti nostaa taas miut tästä suosta. Vaikka työtä tietenkin pitää tehdä. En mä ajattelu, että kaikki tulee ilmaiseksi, vaan kyllähän niistä lihaksista ja vartalosta ja kaikesta täytyy kyllä maksaa kova hinta. Ei tuloksia ilman kipua. Ja se on pakko mennä järkeen myös mulle. Mikä on sitten tämä päivän viimeisin fiilis. Jännitys, odotus ja kevyt itseinho. Kuinka sitä ihminen päästää itsensä tähän tilaan. Antaa pois asen minkä on saavunut ja ainoastaan jonkun makeisen takia. Onko se ollut tämän arvoista? Monenlaisia mietteitä, mutta ehkä enemmän sekavia, kuin selviä. Enemmän shaibaa, kuin viisaita juttuja. No huomista odotellessa :D.