Neljännen päivän fiilikset.

Mä olen siis niin LIEKEISSÄ. 

Mä vain niin rakastan ruokaa! Ja erityisesti hyvää ruokaa. Vaikka tuntuu, että ruokaa on ihan valtavasti siihen edelliseen 1500 kaloriin verrattuna, niin poikeuksetta se uppoaa kyllä. Ja poikkeuksetta se on hyvää. Saan syödä uusia perunoita ja lounaalla laittaa päälle vaikka ruokalusikallisen ingmariinia, saan syödä pasta bolognesea, jos se vain on oikein tehty. Saan syödä banaania ja aamulla ihan tajuttomasti raejuustoa. Siis onko ihanampaa???

Iltapalarahkaa on tässä JÄRKYTTÄVÄ määrä, siis 375g. Käsittämätöntä ja samalla niin ihanaa <3

Tällä tavalla kun mässäilee, niin kuvittelisi, että paino nousee pilviin, mutta tähän menessä se on tippunut puoli kiloa. Hyvät treenit ja aerobiset. Kyllä mun tänäänkin teki mieli itkeä, kun tein kardiota pyörällä. Siihen kuului siis 10x 60 sekkaa täysillä spinnipyörällä ajoa, 15 sekan jäähdytyksillä. Tuskaa!! Siis puhdasta tuskaa. En todellakaan ole tottunut tuollaiseen höykyytykseen! Mutta fiilis on mitä mahtavin, kun kuntosalilla saa tehdä uusia juttuja ja erilaisia juttuja. Huomaa myös sen, että energiaa on ihan eri tavalla, kun saa syödä. Eikä kokoajan ole miinuskaloreilla. 

Puhuin niistä aloitus kuvista, ja valitettavasti ne ovat tässä. 

Nyt puolialastomia ihrakasoja pelkäävät ja kammoksuvat ihmiset, laittakaas silmät kiinni. 

Maha ei ole kyllä TODELLAKAAN missään edustuskunnossa, mutta olen tyytyväinen siihen, että pakaran kaari olisi aivan niin kuin noussut ja ehkä siinä on huomattavissa (ystävällisellä silmällä katsottuna) myös muunlaista edistystä ja kehitystä. 

Tässä kuvien rinnalle laitettu ne kuvat, jotka otettiin silloin marraskuussa 2013.

Mitä mieltä olette? Näkyykö mitään kehitystä, vai onko se mennyt piiloon kokonaan?

Huomenna tekemään vielä tämän viikon vika sali, ja toivottavasti saisitte siitä jotain kuvia. Katsotaan nyt miltä se näyttää... Sitten saattaa seurata pieni blogihiljaisuus, lauantaina siirryn taas maasto-olosuhteisiin viikoksi, mutta viimeistään sitten koulun alkajaisviikolla palaan kertomaan kuulumisia. Toivottavasti olette täällä vielä silloin :).

Nauttikaa lämmöstä ja hyvistä treeneistä :)

<3

-Kaza

Ps. Nämä (tumman punaiset) tein tänään töissä, eikös olekin mageet?

Kuukauden kehitys

Oikeastaan mun ei pitänyt kirjoittaa mitään kehityksestä. Ajattelin totaalisesti, ettei sitä ole tullut. Kehitystä ei siis ole, kun ruokavalio on ollut vähän "lomalla". Mutta eilen koin salilla aikamoisen ahaa elämyksen, kun katselin aiempia tuloksia. Olen tehnyt tätä ohjelmaa ainakin 9.6. alkaen, reilun kuukauden verran on siis tullut sitkutettua. Ja "rummun pärinää" kehitystä on.

Esimerkiksi penkkipunnerruksessa olen tehnyt 5x5- sarjat painoilla 5kg/ 10kg/10/10/10, mutta 26.7. painoa oli 11,25x5. Jokaisessa liikkeessä on tapahtunut kehitystä ainakin 1-5kilon verran. Musta se on tosi hyvä. Olen iloinen siitä, etten ole hikoillut turhaan salilla ja riuhtonut menemään :). Varsinaisesti tämä ei näy mun kropassa, kun olen tällainen plösö, mutta ehkä sitten kun ihra kuoriutuu minusta, näkyy todellisuus.

Ja todellisuus alkoi tänään, kun ms. bikini fitness part 2 starttasi tänään. Sain uuden ruokavalion ja saliohjelman. Aamupalaa ja lounasta en vielä ehtinut syödä uudella muotilla, mutta tästä eteenpäin syön. Mä olen ihan pöyristynyt, sillä uudessa ohjelmassa mulla on kaloreita 2500!! Olen niin innoissani. Ruokavalioon kuuluu paljon proteiinia ja hiilareita, mutta rasvan osuus on suhteellisen pieni. Mutta on luvassa leipää, banaania, puuroa, riisiä/pastaa/perunaa ja vaikka mitä muuta herkkua. Olen todellakin innoissani! 

Saliohjelmakin on erilainen kuin aiemmin. Siinä joka viikolle on omat toistomäärät ja sarjat. Liikkeitä on noin 9/päivä ja niissä käydään tutulla kaavalla läpi koko kroppa. Olen niin innoissani. Täytyy ehkä huomenna käydä jo koittamassa, että miten salitreeni luistaa :). Ihan mahtavaa. Vähän mua kyllä jännittää se, kuinka paljon paino aluksi nousee, sillä nythän se on kesän aikana noussut jo muutamia kiloja. Mutta lohduttaudun toki ajatukseen, että oikein syödessä ruoka menee suoraan lihaksiin ja kohta olen aika namu. (siis lihaksia ajatellen.) Olenhan tässä nyt kituuttanut reilun 2 vuotta. Että ehkä tämä muutos tekee hyvää minulle ja mun vartalolle :D.

Ehkä otatan itsestäni vielä sellaiset aloituskuvat, mutta en tiedä kehtaanko laittaa niitä tänne. Kuitenkin hyvillä mielin eteenpäin.

Tänään kävin kituuttamassa puistossa +30 asteessa sen nokia lumian 7 minuutin jumpan. Se oli kyllä kiva. Tein sen kolme kertaa, just sopivasti 30 minsaa tuli treeniä. Siinä oli siis 12 erilaista liikettä, mm. vatsarutistus, askelkyykky, tavallinen kyykky, haarahyppy... jne. Hiki tuli kyllä, ja vaikutus oli myös toivotunlainen. Taidan olla ihan rakastunut tuohon ulkona tehtävään liikuntaan. Se on jotenkin niin erilaista, eikä lainkaan käy aika pitkäksi. 

Mutta nyt valmistaudun maton pesuun :D.

<3

-Kaza

puistojumppaa vai discohumppaa??

Nyt alkaa kieltämättä olla ihan elolämmin. Muistoja ovat vain ne aamujuoksut -25 asteessa. Nyt tilanne on se, että aamulla (klo 5.38, kuten tänä aamuna) lämpötila on +25 astetta. Voin kertoa, että kyllä hiki virtasi. Toisaalta se on tarkoitus, mutta joku roti kuitenkin.

Luulin, että olen ihan vainaa juoksun jälkeen, mutta en ollut. Kyllähän tilanne on aika paha verrattuna talven kulta-aikaan, mutta ei se ihan surkeakaan ole. Tästä lähdetään taas uuteen nousuun juoksukunnon kanssa, kun saadaan vähän motivaatiota juosta. (Oikeastaan peilikuva antaa tosi hyvän motivaation, kun täytyy myöntää, että keskivartalo on turvonnut siitä, mitä se oli juuri kulta-aikaan)
 Hyi minua!

Päivieni kohokohtana on kuitenkin ollut HIIT- jumppa puistossa. Kuusi erilaista liikettä, 3 sekkaa per liike ja neljä kierrosta. Voin kertoa, että kyllä hiki virtasi. Siskojen kanssa on kiva kyhnyttää ja siksi jumppakin oli niin kivaa :D.

Kevyt lankku tokalla kierroksella. Takapuoli meinaa kyllä nousta pilviin.

 Ja jos tarkkaan katsotte noita jumppakuvia, niin niissähän näkyy leggareiden kanssa nuo Better Body- shortsit, joiden lyhyyttä kauhistelin joitain aikoja sitten. Tänä aamuna kävin juoksemassa niiden kanssa ilman leggareita ja huhhuh, olivatpahan ne lyhyet. Aamulla puoli kuuden aikaan niitä voi käyttää. Ei muuten, ainakaan julkisilla paikoilla.

Ja taas ollaan oltu veneilemässä. Se on kyllä niin iso nautinto. Vaikka vieläkin mua keinuttaa, kun olen paikallani, niin se ei haittaa. Kyllä se on sen arvoista :D.

Sielu ja silmä lepää, vaikka hermosta välillä ottaa. Reissussa en ole kuitenkaan ihan pitäytynyt ruokavaliossa, ja sekös turvottaa. Siksi ette saakaan kehitystä kuvina ens viikolla, ainoastaan sanoilla :D.

Ihanaa!

Lupasin kuvan mun uusista kengistä ja tässä ne ovat. Ihan neitsytmatkallaan. Hyvin toimi, vaikka olivat varpaat kyllä aika muussia tämän päivän jälkeen. Näistä kengistä on kuitenkin hyvä aloittaa tämä blogikirjoitus :D

Ensi viikolla se alkaa. Siis uusi ms. bikini fitness part 2. Odotan niin innolla. Olen nyt noudattanut jonkinlaista ruokavaliota (n. 1500 kcal/päivä) ja ns. väliohjelman saliohjelmaa. Täytyy kyllä sanoa, että viime viikko oli kyllä sellainen  viikko, etten juuri mitään ehtinyt. Ensin jouduin olemaan maasto-olosuhteissa viikon, sitten tein töitä 12h/vrk. Sitten mulla oli vielä vapaailta ihanan ystäväni kanssa, enkä todellakaan miettinyt kaloreita sen aikana.

 

 

 

Tuo maastoviikko meni hyvin. Tarjolla oli lähes aina ruokaa, jota pystyin syömään ja lähes aina pystyin kieltäytymään kaikista houkutuksista. Vaikka eihän Camping-grillimakkaraa ehkä voi houkutukseksi kutsua, niin pullavanukasta ehkä voipi. Anyway, se viikko meni hienosti. Taputuksien arvoinen olen. Mutta sitten alkoikin alamäki. Väsyneenä musta ei ole vain ajattelemaan järkevästi, ja sitten tuli mätettyä. Oli ihan järkyttävää, kuinka turvonnut viime lauantaina olin, kun piti vetäistä kunnon juhlavaatteet päälle. Hauista kiristi ja se ei valitettavasti johtunut suuresta hauiksesta, vaan ihrasta, joka peittää lihakset. Vatsa oli kuin ilmapallo ja kaikki oli mälsää. Onneksi nyt tilanne on vähän tasaantunut ja tunnen olevani ihan ihmisen näköinen ja muotoinen. Vaikka töitä on paljon. Aerobisen puutteen näkee juurikin siinä, etten jaksa enää juosta niitä kymppejä ja että ihra peittää vartaloani. Snif.

Mutta on kesä silti ihanaa aikaa ja mä olen niin nauttinut. Nyt vaan alan nauttimaan järkevästi. Siis nautin ilmoista veneessä ja rannalla, mutta en grillimakkarasta ja sipsistä, vaan kaalista ja kurkusta. Onneksi näinä aikoina on niin paljon ihania vihanneksia ja hedelmiä puoli-ilmaiseksi tarjolla. Ja ah, olen mä jo syönyt ensimmäiset mustikat. Hyvä mustikkavuosi tulossa, ainakin täällä suunnalla.

 

 

 

Olen pohdiskellut sitä, kuinka paljon kannustaminen merkitsee. Jos on edes yksi ihminen, joka tukee projektissa, niin on helpompi mennä eteenpäin. Lomalla kun olen tavannut ihmisiä, jotka eivät juuri tiedä tästä mun jutusta, ei kenenkään kanssa ole voinut jakaa juuri mitään, mutta nyt kun tapasin sitä ihanaa ystävääni, sain taas kiinni siitä. Joku uskoo muhun ja siihen, että mä pärjään ja saavutan tavoitteeni. Ja välttämättä ei tarvitse olla edes mikään tuttu, ihan tuntematonkin voi antaa motivaatiota jatkaa.

 

Näin kävi toissa viikolla, kun kovassa helteessä olin juoksemassa (oikeastaan se oli säälittävää lönköttelyä, mutta paremmalta kuulostaa juokseminen). Jo kaukaa näin mua lähestyvän miehen, jolla ei ollut juuri mitään päällä ja joka kieltämättä oli ihan ilo silmälle :D. No mies juoksi mua vastaan ja sanoi: "näkeehän täällä muitakin", hän hymyilee leveästi ja sitten me läpätään ylävitoset ja molemmat jatkavat omaan suuntaansa matkaa. Mulle tuli niin hurjan hyvä mieli siitä, että olin lähtenyt. Niin hurjan hyvä fiilis siitä, että juokseminenkin alkoi kulkemaan ihan toisella tasolla (jaksoin siis juosta takaisin lähtöpisteeseen, vaikka olisi TODELLAKIN tehnyt mieli jäädä kävelemään). Mä hehkutin tätä sitten kanssaihmisille siellä maasto-olosuhteissa, niin he eivät ehkä ihan tajunneet. Hetken minä ja se mies olimme jakaneet saman maailman. Me olimme kohdanneet ja varmasti tuo kohdatuksi tuleminen, vaikkakin näin mitätön, on merkityksellinen juttu. Mulle oli ainakin.

 

Sama se varmasti on tuossa kannustamisessa yleensä. Että on olemassa ja että oma matka, se missä kohdassa on menossa on merkityksellinen ja tärkeä. Silloin, kun menee hyvin ja silloinkin, kun ei mene niin hyvin. Ehkä se itseensä uskominen ja se, että toisetkin uskovat sinuun, antaa luottamusta. Silloin sitä jaksaa ehkä vähän paremmin kitkutella kaalilla (vaikka kaali on siis ihan älyttömän ihanaa ruokaa, enkä mistään hinnasta vaihtaisi sitä pois) ja herkuttomalla, karkittomalla, sokerittomalla elämällä.

 

Niin vaikka kyllähän elämässä on niin paljon muutakin nautinnan arvoista, kuin makkara ja voi ja läski. Se pitää vain löytää eka :D

 

 

Siis kengät ja veneily <3. Parasta ikinä :).

 

<3

-Kaza

 

Olen ihan koukussa.

Silloin, kun olin vielä nuori ja nätti (tai en ollut kovin nätti, kun elopainoa oli liki tonneja, ja finnit kansoittivat kasvoni, mutta se ei nyt kuulu tähän mielikuvaan), mulla oli yksi pahe.

HUOM! vain YKSI pahe, ja se oli tupakointi. 

Kesälomalla mä jotenkin lipsahdin. Halusin kokeilla, onko tupakoinnin viehätys lakannut niiden about 6 vuoden aikana, jolloin en ole tupakoinut lähes yhtään. Noh, viehätyksestä en tiedä, mutta olen niin koukussa. Poltin siis lasten ollessa mummolassa ja muutaman tupakin ystäväni luona toisessa paikassa. 

Nyt mun vain tekisi mieli riipiä askit auki ja pössytellä kuin mikäkin korsteeni. Hyi minua. 

Vaikka tupakointihan on niin out, kun mikään asia vaan voi olla. Se pilaa ihon, keuhkot ja aiheuttaa vaikka mitä kamalaa. Lisäksi se vaikuttaa hapenottokykyyn ja sen takia juoksukunto ja ylipäätään yleiskunto laskee. EI siis TODELLAKAAN mitään HYVÄÄ. Ja silti olen edelleen koukussa ja pohdin vain tilanteita, jolloin voisin kessutella. Ja ehkä vähän naukkailla punkkua. Ja tupakoida. Ja tupakoida. Fyysisesti en todellakaa ole nikotiinista riippuvainen, sillä nytkin olen ollut polttamatta jo monta viikkoa, mutta henkisesti. Ei tarvitse kun nähdä joku ihminen, tai terassi, tuhkis tai tupakoiva ihminen, kun tekisi mieli vain mennä kerjäämään savukkeita. 

Aika naurettavaa, tunnustan, mutta ei ole helppoa. 

Tupakointiin liittyy niin paljon tunne-juttuja, ihan jo lapsuudesta lähtien. Siihen liittyy tunne nuoruudesta ja vapaudesta. Tupakointiin liittyy fiilis mystisyydestä ja kaunottarista, jotka ovat salaperäisiä. Siihen liittyy myös riippumattomuus ja toisten mielipiteistä piittaamattomuus. Nämä nyt ainakin tuli mieleen. Meillä on onneksi diili yhden rakkaan <3 ystäväni kanssa. Me ei polteta, (ellei komea mies/ komeat miehet tarjoa) kun lähdetään yhdessä kuuntelemaan hyvää musaa ja maistamaan vähän viinipuun hedelmiä :D. Toiseksi lapset pitävät minut erossa tupakasta, en halua opettaa sen olevan ok. Tupakka EI ole ok. (Vaikka jos joku teistä lukijoista tupakoi, en missään tapauksessa moralisoi tai halveksu. Mä vain puhun nyt itsestäni ja omista fiiliksistäni. Jokainenhan tekee ratkaisut omista lähtökohdistaan jne.)

Tupakoinnista tuli mieleen mun säälittävät yritykset ottaa selfieitä ja belfieitä. Salilta oli palanut lamppu juuri kriittiseltä kohdalta, joten eihän sitä tullut mitään. Onneksi kotona onnistui vähän paremmin. Mutta kuvista ei kyllä käy ilmi kuin pohjelihas. 

Kun tarkasti katsoo, nuun kyllä tuolla jonkinlainen lihas pilkistää, jostain :D.

(Meillä ei ole makkarissa mitenkään paras valaistus tällaisiin kuvahommiin, joten anteeksi myös seuraava kuva. Huomasin, kuinka mun rinta on kehittynyt. Se ihan oikeasti erottuu ja näyttää aikas hyvälle (vaikka itse sanonkin) tietyssä valossa ja tilanteessa. Kuvassa se ehkä on enemmän naurettava, mutta ei anneta sen häiritä :D.

Tänään kävin tosiaan salilla räpsimässä kuvia. Mutta sen lisäksi tein ihan treeniäkin. Tein yläkroppan työntäviä lihaksia ja oli kyllä kivaa. Lähes jokaiseen liikkeeseen sai lisätä painoa ainakin yhteen sarjaan. Ja muistui mieleen taas se, miksi mä tykkään tästä niin paljon. Vaikka siis ihra ei olekaan tirissyt varrestani pois, niin lihas on kehittynyt sen ihran alla. Lisäksi tein hyvän intervallin juoksumatolla Alku oli mahdottoman tahmeaa, mutta onneksi tälläkin kertaa loppua kohden alkoi luistamaan. 

Vähän olen myös shokissa, kun sain kuulla erään työtoverini sanoneen mun käyttävän niin tiukkoja housuja, ettei ne jätä mitään arvailun varaan. Kiva, kiva. Ja musta mun housut ei ole kyllä niin tiukkoja. Mutta jos jotain positiivista tästä etsiin, niin ainakin joku kiinnittää huomiota mun vartalooni. Se ei siis ole yhdentekevä :D. Niin ja toinen positiivinen juttu vissiin on se, että mulla oli housut. Taannoinen pakaroistani keskustelu joulujuhlassa nousee mieleeni kummittelemaan. Pakarat on ok olla olemassa :D.

Pakaroihin on aina hyvä lopettaa :D.

<3

-Kaza