Tekipä hyvää.

Kyllä juokseminen tekeekin hyvää. 

Vaikka olisi niin vaikea lähteä ja tuntuu, ettei tule mitään, niin noinhan se juoksu vain kulki ja tuntui tosi hyvälle.

 Vaikka tietenkin huomasin heti, kuinka juoksu kunto on rapistunut, niin se ei tunnu missään tässä konkurssissa :D. Juoksin tänä aamuna 9 kilsaa tunnissa. Kaloreita kului mittarin mukaan (johon en kyllä täysin usko, mutta ehkä se jotain suuntaa-antavaa kuitenkin kertoo) 711. 

Tarkoitus olisi vielä mennä lasten kanssa päivällä puistoon ja siellä vetästä kunnon vatsalihastreeni. Mä olen ihan hullaantunut kahteen asiaan. Puistossa lukemiseen, mutta myös jumppaamiseen. Aika kuluu kuin siivillä, kun tekee kuntopiirityyppisesti rasvanpolttojumppaa. Lapset alkavat olla jo sen verran isoja, ettei ole pelkoa, että ne ainakaan häipyisivät puistosta, vaikka kyllähän ne keksivät useinkin aikas tyhmiä juttuja tehtäväksi. Esim. FIT-lehdessä on muutama tosi hyvä pätkä juuri jumppaohjeiksi puistoon tai kotiin.

Ja mielestäni ihan tehokkaita. Tai oikeastaan tosi tehokkaita. Vähän vain vaatii itsekuria, että sykkeen hakatessa jossain 180 ja risat tekee vielä viimeiset toistot, kun ei kukaan ole huutamassa vieressä tai kannustamassa. 

Sen olen kyllä huomannut, etten TODELLAKAAN ole lapsille mitään hyvää seuraa jumpatessani itseäni ihan kuoleman partaalla. Tekisi tehdä rauhassa kaikki 3x15 burpee-toistoa, ei silloin pysty kommunikoimaan hiekkakakkua maistattavan lapsen kanssa. Tai pystyy, mutta ei kyllä mitenkään järkevää keskustelu ole. 

 Mä lupasin myös ottaa kuvia mun uusista kengistä. En ole vielä pystynyt kuin yhden kengän kuvaan surkeat vaatteet päällä, mutta ehkä siitä saa jonkinlaista ajatusta siitä, millainen on mun mieleen :D.

Musta mun jalatkin näyttävät jotenkin mukiin meneviltä noissa kengissä. Vaikka housut ovat niin väljät ettei siitä kunnon käsitystä saakaan. Ehkä tässä innostuisin töihin palatessani taas raahaamaan kamerakännykkää salilla mukana, että voisin ottaa selfieitä ja belfieitä, joita olette niin kovasti odottaneet :D.

<3

-Kaza

Voi kesä, minne menit?

Kesä oli ihanaa aikaa, mutta mihin se oikein katosi??

Mulla ei ole näyttää hienoja kuvia ruskettuneesta hauiksesta, sillä MISSÄ OLET AURINKO?????

Vähän tuli tänä aamuna mieleen, kun pyöräilin kuntosalille, että syksy on tullut. YHYY! Itkettää vallan, kun pitää pukeutua järkevästi ja olla muutenkin niin järkevä, ettei tule sairaaksi.

No en valita. Kiva on silti ollut olla lomalla. Käytiin perheen kanssa viikon reissussa ja nyt olemme taas palanneet normaaliin elämään. Lapset ovat siis kotona ja mun jumpissa ravaaminen loppui. Tosin tänään poikkeuksellisesti kävin bootcamp-jumpassa ( siis sellainen circuit-tyylinen hässäkkä. Tosi tehokkaan tuntuminen) Ja huomenna olen menossa kyllä PÄIVÄLLÄ grittiin. Olen siihen ihan lovena.

Reissussa ollessani ei tullut juuri käytyä salilla. Kaksi kertaa kävin juoksemassa ja kerran tein ylämäki-intervallin. Sen huomaa niin hyvin, kuinka laiskuus iskee välittömästi näissä aerobisissa. Kun tässä kuntosaliohjelmassa ei ole erikseen mainittu sitä, miten monta aerobista pitisi viikossa harrastaa, multa jää harrastamatta. Kun lomalla mies yleensä käy koiran kanssa ulkona, ja minä olen lasten kanssa pihalla. Ehkä sitten kun palaan töihin pääsen taas kiinni juoksemiseen ja näihin. Eihän tässä kovin montaa tauko viikkoa ole ollut, toissa viikon aerobiset tuli kyllä jumpalla hoidettua. Kuntosalia en samalla tavalla voisi laiminlyödä, sillä se lukee niin kissan kokoisin kirjaimin kalenterissa. Kokisin, että petän itseni, jos jätän menemättä salille suunnitelmien mukaan.

Outoa, millaisia asioita sitä itseltään vaatii ja millaisista asioista tuntee huonoa omaatuntoa. Reissuruokailut olivat haasteellisia, enhän joka paikassa voi vaatia rahkaa ja tällaista. Suhteellisen vähällä herkuttelulla aika kuitenkin meni. Juhannuksena tuli syötyä kyllä grilliruokaa ihan urakalla, mutta oikeastaan se ei haittaa. Ja sitten tuli ostettua makeisia ja vähän sipsiä. Mutta herkuttelu jäi siihen. Olen kovasti pohtinut itselleni väliaikatavoitteita. Täytyy vähän myös tunnustaa, että lipsumisen takia en ihan ole niin tiukassa kunnossa kuin esim. noissa 4kk kuvissa. (mua harmittaa se kovasti, mutta itseni pitää huomata tosiaan tekemisteni merkitys) Me ollaan lasten kanssa lähdössä junailemaan elokuussa, ja silloin olen ainakin samassa kunnossa, kuin noissa 4 kk kuvissa. Olen laskeskellut, että jos nyt pidän tarkkaa dieettiä ( eikä sen nyt niin tarkka edes tarvitse olla) niin saavutan kyllä tavoitteeni. Syyskuun tavoitteeksi olen asettanut alle 70 kiloa ja sitten lopullinen painotavoite (65 kiloa) on varattu sitten sille tammikuulle.

Yksi tavoite on se, että oppisin terveen suhtautumisen ruokaan. Se on kyllä mun ongelma, etten osaa ottaa kahta palaa suklaata, vaan pitää syödä heti koko levy. En osaa vain olla kohtuullinen. Kieltäytyä voin kokonaan, mutta kohtuus on kokonaan hukassa. Yritän etsiä sitä omaa tapaani ja toivottavasti sen löydän ennen kuin bikini Fitness part 2 loppuu. Tai siis ei mitään yritän ja toivon, vaan päätän ja teen. Loppu. Joissain asioissa pitää olla vain ehdoton.

Kunhan saisin vielä lenkkikärpäsen pureman :). Rakastan niin aamulenkkejä, mutta se laiskaminä rakastaa kiireetöntä aamua, hidasta aamupalaa ja sitä, ettei tarvitse heti lähteä. Pakko on se, mikä mua lenkille ajaa.

Mutta nyt taas äitin hommiin :)

<3

-Kaza

Salielämää

Kun mä olen nyt loman aikana päässyt salille outoihin aikoihin (siis illalla n. klo 17-19 olen ollut salilla). Olen huomannut todella, kuinka siellä eletään ihan omanlaista elämää. Ihmiset muodostavat siellä suhteita kanssatreenaajiin, joihin ei muodostaisi tavallisessa elämässä ollenkaan. Siellä on ihan omanlainen arki, joka pyörii jumppien ja salillakävijöiden tahtiin. Tätä en olekaan ennen huomannut.

Jotenkin pääsin kurkistamaan ihan uuteen maailmaan. Tietyt ihmiset saattavat käydä ainakin yhtä monessa samanlaisessa jumpassa, kuin minä kokeilujaksoni aikana. Se oli hauska huomata, että se on joillekin normaalia elämää. Mä olen niin elänyt aamupainotteista elämää, etten ole lainkaan käsittänyt sitä, mitä iltatreenaaminen voi parhaimmillaan olla. Mutta kyllä mä kaipaan sitä aamun rauhaa. Kun sitä illalla tunkee niiden salskeiden jääkiekkoilijapoikien väliin kaikkine ihramakkaroineen, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että mitähän kukakin ajattelee kenestäkin. Ja vaikka meidän salilla ilmeisesti käy aikalailla väkeä, tietyt tunnit ovat aika hiljaisia naisten puolesta ja parhaassa tai pahimmassa tapauksessa on ainoa nainen niiden jäkiksen pelaajien keskellä. Eikä se ole kovinkaan mairittelevaa.

Mutta kuinka hauska olikaan huomata, että itse alkaa olla vähän niin kuin salin peruskalustoa. Ne alkavat tietää mun nimen ja yksikin ohjaaja kysyi suoraan ennen mun ekaa grittiä, että olenkos mä ollut ennen. Jotenkin se, että ihmiset muistavat nimen, mairittelee ihmisen mieltä :D.
Ja sitten aamutreenajat, joiden kanssa siis yleensä olen samaan aikaan salilla, kyselivät huolestuneesti, että "missä neiti on ollut?".
Kerroin vain ottaneeni näkökulmaa ja käyneeni päivällä salilla. Mutta sydäntä tuollainen lämmittää, kun ihmiset muistaa. 

Jos mä jääkiekkoilijapoikien keskessä tunsin olevani vähän ihrainen, niin kyllä mä olen sitten saanut kokea olevani myös hyvässä kunnossa. Helteiden ansioista on tosiaan pitänyt pukeutua kevyesti ja kyllä mielestäni mun olkapäät ja hauikset näyttävät ihan treenatuilta. Ja vielä kun sovittelin naapurin pappojen edessä uusia iron fistin kenkiä. <3
Mä rakastan kyllä uusia kenkiä. Kun sade loppuu ja päästään täältä reissusta kotiin, saatte tekin nauttia mun uusista kengistä. Voih, ne ovat ihania. Ja sopivat niin hyvin uuden kynsilakkani kanssa :D.
Ehkä lähden ulkoiluttamaan näitä kenkiä vielä loman aikana :).

Mutta nyt toivomaan auringonpaistetta :).

<3
-Kaza

ps. anteeksi kuvattomista postauksista. Mä yritän nyt ryhdistäytyä.

Kesä (Rakastan!)

Mä rakastan kesää. Ja lämmintä.

Aika monen muun suomalaisen kanssa. Vaikka toki vanhassa laulussa sanotaan: "Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää. Helle se saa ihmiset epävireeseen." Mutta en ole samaa mieltä.

Blogi on ollut nyt aika hiljainen, anteeksi siitä. Sannahan sitä kyseli, että mihin olen kadonnut, mutta täällä ollaan :D. Mä olen nimittäin ollut kesälomalla ja eihän silloin tule mieleenkään mitään kirjoitustyöt. Vaikka siis hyvin mulla menee. Meillä on ollut ainutlaatuinen tilaisuus, kun lapset ovat olleet mummolassa viime perjantaista asti. Arvatkaas, miten olen tätä "lomaani" viettänyt?

Mä olen käynyt sikamonessa jumpassa, jotka on ilta-aikaan, joihin en arjessa, lasten takia raaski mennä.  Olen käynyt Gritissä, joka on ihan mahtava liikuntamuoto. Sykkeet huutaa maksimissa about kokoajan, mutta tunti kestää vain 30 minsaa ja olo on ihan mahtava kaiken sen hikoilun ja kidutuksen jälkeen. Olen käynyt pilateksessa, bodybalancessa, bodycompatissa, RPM-spinningissä, mulla on tulosa vielä toinen combat ja bootcamp, mutta torstaina lähdetään sitten reissuun. 

Kuntosalilla olen toki käynyt ennen jokaista jumppaa. Ja voin kertoa, että kroppa on kuin hakattu. Ja fiilis on mitä parhain. Vähän on ehtinyt rusketus tarttumaan ihoon, ja kyllä hikinen ja ruskettunut hauis näyttää ihan sikahyvältä. En valitettavasti voi liittää kuvaa, kun sattuneista syistä illalla salilla on muutama muukin ihminen, joten en vain kehtää. Treenatessani kansoitetulla salilla olen huomannut kanssatreenaajissani hassuja piirteitä. Ihmiset ovat aika ajattelemattomia välillä. Kerrankin yksi mies vei painot pohjelaitteesta sillä aikaa, kun tein supersarjan toisen liikkeen. Olin että WHAT?!?!. Ei sillä saatan mäkin mennä taljalle, kun en tiedä, että jonkun toisen vuoro on menossa.

Mulla on uusi saliohjelma ja se on kyllä kiva. Ajallisesti siinä menee n. 35-50 minsaa, riippuen alkulämmittelyistä ja siitä miten joutuu odottamaan. Ohjelma on jaettu siten, että yhtenä päivänä tehdään jalat, toisena yläkroppa ja nimenomaan yläkropan työntävät lihakset, eli on vipunostoja, pystypunnerruksia, ristitaljaa, penkkipunnerruksia... tämän kaltaisia liikkeitä. Kolmantena päivänä on sitten yläkropan vetävät lihakset, eli ylätaljaa, alataljaa, pystysoutua, hauiskääntöä ja vastaavia liikkeitä. Neljäntenä päivänä tehdään sitten vatsaa. Olen tykännyt tästä, olen tehnyt tässä lapsettomalla lomalla nyt, kohta kaksi kiertoa ja tykkään. Mä olen aina inhonnut pitkiä sarjoja, joten nyt 5x5 sarjat on ihan parasta. Saa haastaa itsensä painoissa, kun ei tarvitse tehdä kymmeniä ja taas kymmeniä toistoja. 

Me ollaan paljon harrastettu myös arkiaktiivisuutta, kun ollaan miehen kanssa tehty "sunnuntaipyöräilyjä" koiran kanssa. Aamuaerobisia ei ole juuri ollut, mutta korvatkoon nuo erilaiset jumpat sitten sen puolen. Kävelemässä olen käynyt kyllä pari kertaa ja nyt kun reissusta tullaan kotiin  ja lapset ovat täällä, uskon, että arki palaa taloon. Enää ei nukuta klo 10 asti (niin kuin tänään... käsittämätöntä, en muista milloin olisin viimeksi nukkunut näin pitkään! o.O), eikä juosta milloin missäkin jumpissa. Aattelin kyllä, että sen Gritin säilytän ohjelmassani, olen niin rakastunut siihen. Siellä todella saa haastaa itsensä ja se kyllä kehittää. 

Loma ei siis ole laiskistanut minua. Päinvastoin. Olen kylläkin löytänyt myös vanhan rakkauden lukemiseen ja mulla on monin, monia romaaneja lähdössä reissuun mukaan. Ja nytkin on yksi kesken. Tämä on vähän niin kuin rakastuminen, ei malttaisi olla hetkeäkään erossa hyvästä kirjasta. Tai ei malttaisi olla hetkeäkään pois salilta. Niin mahtavat fiilarit tulee kummastakin. 

Mutta älkää unohtako minua ja haavettani, vaikka blogi onkin hiljaisempi. Aika kuluu ja kun palaan takaisin töihin heinäkuun alussa, palaa arki myös blogikirjoitteluun. Nyt kuitenkin nautitaan kesästä ja hiestä ruskettuneella pinnalla :D.

<3

-Kaza