Monenlaista.

Mä olin tekemässä perslihasten treeniä tiistaina, ja kuinka ollakaan sali oli ihan täynnä tuttuja ja puhelinkin rallatti kokoajan. Ihan tuli sellainen olo, että noinko tässä treenaan ollenkaan, kun kokoajan pitää olla juttelemassa tai pitää olla vastaamassa viestiin (no eihän sitä tarviis, mut mä en voi olla kyl vastaamatta).

 

Mut eiks tää elämä nykyään ole sellaista, että kokoajan pitää olla tavoitettavissa. Enää ei ole ookoo, jos viestiin ei vastaa samana päivänä mieluummin seuraavan kahden tunnin sisällä. Tai jos ei pysty vastaamaan. Mutta toisaalta tämä nopeatempoisuus on itselläni ainakin vaikuttanut siihen, että jos en heti vastaa, niin unohdan. Johtuu se sitten siitä, että elämä on niin hektistä tai sitten siitä, että mulla on vain armottoman huono muisti.

 

Tuon treenin jälkeen tosiaan ihmettelin sitä, että kuinka etotreenissä voi mennä näin kauan aikaa. Sit aloin miettimään sitä, että onks se kivaa, kun tulee tutuksi salilla olevien kanssa ja voi jutella jostain asioista, vai olisiko vaan painettava menemään satalasissa ja hiki roiskuen?

Ehkei ne ääripäät tässäkään asiassa ole hyväksi, mutta jotenkin olen yksin treenaaja. Muutaman sanan voin vaihtaa, mutta mieluummin keskityn treeniin ja sitten sen jälkeen juttelemiseen. Olen ehkä persoonana sellainen, että jätän mieluusti tekemättä jotkut inhoamani liikkeet (kuten maastavedot tai vatsalihakset), jos aikaa kuluu jutellessa ja pitäisi olla jo menossa seuraavaan juttuun. Miten te olette ratkaisseet tämän? Jutteletteko te salilla tai sarjatauoilla, vai mikä on strategia?

 

Tää on ollut kyl hyvä treeniviikko. Olen saanut käydä 4 kertaa salilla ja vielä sunnuntaina olen menossa. Sitten vaihtuukin ohjelma. Ihan mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Mut nyt pitää palata taas arkeen ja mennä hakemaan lapsia.

 

Ihanaa viikonloppua kaikille kotona ja töissä!
Treeni-iloa!

-Kaza