Hah, satanen täynnä.

Tämä on niin mun blogihistoriani sadas viesti.

Nyt bileet pystyyn!!

Tosin itse en voi kyllä niihin bileisiin osallistua :D. Olen bilettänyt ehkä vähän liikaakin tässä menneellä viikolla. 

Mulla on nimittäin ollut loma. Olen nauttinut siitä kyllä täysin siemauksin. Vein lapset mummolaan ja karkasin lapsuudenystäväni luokse. Siellä me tuhottiin liian monta vinkkupulloa ja käytiin vielä laulamassa karaokeakin. Oli kyllä niin hauskaa. Naurettiin ihan valtavasti, puhuttiin syvällisiä ja unohdettiin hetkeksi elämän realiteetit. Suosittelen kaikille kyl tuollaista. Tuntui, kuin olisin palannut 14-vuotiaan tasolle, mutta se oli kyllä niin vapauttavaa. 

 

Ja siitä jos mistä saa voimaa arkeen. Ei tarvinnut miettiä syömisiä tai juomisia (pääasia taisi olla, että juomista on tarpeeksi...) tai nukkumaan menoaikaa. Ai hitsi. Kyl olin ihan onnessani. 

Ystävyys on kyl parasta!

Ja onneksi säät olivat myös ihan ookoot, vaikka tuulikin välillä tosi kovasti. Vaikka puhutaan hiihtolomasta, niin en voi sanoa, että hiihtämiseen olisin aikaa käyttänyt ollenkaan. Mulla ei ollut suksia mummolassa mukana, ja nyt olen koittanut vain toipua näistä oloista. (Vaikka pahempiakin oloja on ollut, niin kovasti nyt väsyttää, eikä hiihtäminen muutenkaan nappaa...)

 

Sisältä oli kiva katsella kauniita ilmoja ulkona. (Vaikka toki kävin mäkin siellä, mutta en kyllä liikkunut.) Tämä todella oli siis lepoviikko. Kaikella tapaa. Viimeksi kävin sunnuntaina, siis toissa viikon sunnuntaina salilla, mutta tein mä joka viikko 5 salia, että vähän saan kiinni tätä viikkoa. Huomenna olisi tarkoitus taas pikkuhiljaa palata arkeen, vaikka keskiviikkona vasta palaan töihin takaisin, salien suhteen. 

Pylly on kyllä kehittynyt. Ja tein sitten polvivamman ekan sarjan 145 kilolla. Jes. Kohta tavoitellaan niitä enkkoja, jotka olivat ennen polven kipeytymistä. Siitä tulikin mieleen, että polvileikkaukseen kävi kutsu. Maaliskuun loppupuolella. Tässä olisi siis kuukausi kerryttää jalkojen lihaksia, että toipuminen olisi mahdollisimman parasta. Ja kuukausi aikaa tiputtaa sitä painoa. Mua jännittää kyl kovasti se, miten kipeä jalka sitten on, se miten leikkaus menee ja no ylipäätään sairaalassa olo ja sairasloma. En todellakaan tiedä miten selviän siitä sairaslomasta, jos en pääse mihkään. Meinaan jos kelit jatkuu tällaisena, ei kamalasti kyynärsauvoilla hilluta tuolla ulkotiloissa. Mut sit on jo melkein pääsiäinen ja eikös pääsiäisenä aina tiet ole jo ihan sulia ja kevät koittaa?? Mulla on siihen kyl vahva usko. 

Mut joo, ei tässä nyt sen ihmeempiä. Pitäkää huoli!

<3

Kaza

Liikuntaelämää...

Musta tuntuu, etten viime aikoina ole muuta tehnyt, kuin ollut töissä, käynyt salilla, hiihtämässä ja lenkillä. Ei vaan ole ehtinyt. Ja se loppuaika on sitten mennyt käyrätorven parissa. Ihan kiva siis. Nyt olen neljä viikkoa hinkuttanut tuota samaa saliohjelmaa, ja nyt päätin vaihtaa sen msf II ekaan saliohjelmaan. Vähän tuntuu olkapäissä ja rinnassa, muttei paljon. Ihana oli huomata, ettei kaikki ole mennyt hukkaan, sillä painoja sai lisätä ihan reippaasti joka liikkeeseen. Oon niin innoissani. Varsinkin, kun mulla on nyt uudet salihousutkin. Oijoi. Kyllä olen niin välineurheilija. Eiks oo ihqt?

Ihan niin hyvin ei kuvassa näy, kuin ne korostaa pyllyä. Ja täytyy sanoa, et jos jotain, niin se on kehittynyt kyllä. Siis pylly. Jee! :D

Lisää pyllykuvia :D. Tosin pomoni ehdotti, että belfieiden sijaan voisin ottaa pötsieitä. Kysyin häneltä, että vihjaako hän minun olevan lihava??? Ei vastannut, mutta tarkkana saa olla. Vaikka paino onkin nyt pudonnut, ja putoaa, niin kyl mulla on järkyttävä pötsie. Kovasti irtonahkaa tuossa missä vatsalihasten pitäisi näkyä. :( Eikä mikään tunnu auttavan. Mutta joo, tiedän, että se on kehon puolustusmekanismi, yrittää pitää ihmistä hengissä. 

Mutta siis, salilla oon käynyt. Mut edelleen, vaikka olen hiihtänyt, niin vihaan hiihtoa. Tosin tänään hetkittäin mä nautin siitä. Vaikka vedin vapaan suksilla perinteistä. Ehkä mä joskus löydän joltain jäältä vapaan ladut... tai sitten joudun hankkimaan toisenlaiset sukset. Kuitenkin hetkisen mä nautin. 

Ehkä tästä vielä erävoitto tulee hiihtämisen suhteen. Vaikkei muun suhteen tuliskaan. Vielä odotan aikaa leikkaukseen ja yritän selvitä tästä elämästä. Vähän on kyllä nyt rankkaa aikaa, mutta ehkä siksi tuo liikunta viekin niin suuren osan elämästäni. Muuhun ei vaan kykene. Enpä tiedä. Ehkä joskus taas elämäkin hymyilee...

Mitä muuten te teette, jos tuntuu, et elämä tai joku asia masentaa?

Iloa ja valoa teille!
<3

-Kaza

ps. uus tukka

kuukausiraportti

ohoh. Näin se vain kuukausi meni. Ja ihan hyvin menikin. Kirjoittelen puhelimella junassa, eli jos tämä näyttää oudolta, syyttäkää nokiaani. Minä se en oikeasti ole :D.


No mutta miten kuukausi meni? Olen käyny salilla ainakin hullun viisiin. Eli kaikki 4 salitreeniä/viikko on tullut tehtyä. Ja niin kuin viime viikolla, yksi ylimääräinenkin. Tai nooooh, ei se ole ylimääräinen, olen vaan nyt koulutukseen menossa, etten ole varma ehdinkö treenata tarpeeksi. Paino on pudonnut viime kirjoittelun jälkeen ainakin 5 kiloa ja siitähän mä tietty olen onnellinen. Olen saanut lisätä painoja salitreenissä ja jaksan tehdä tarpeeksi monta (siis ohjelman mukaiset toistot, ne kun nousevat joka viikko 2-5 toistoa). Hyvin siis menee.






ruokavalion kanssa on kerrankin ollut helppoa. Johtuen stressistä ja elämästä, ei ole tehnyt edes mieli mitään hyvää. Päinvastoin. Tekisi mieli lakata syömästä kokonaan. Ja se ei tietty ole hyvä, muttei tarvitse kamppailla mielitekojen kanssa. Vähän on kyllä ihraa, jota pitää saada pois. Mutta ihana työkaveri sanoi, että mahaa on jo hävinnyt. Mä olen vaan ihminen, jolle ihra kertyy mahaan ja lähtee siitä viimeisenä. Sille ei voi mitään, mut on se ihan sairaan ärsyttävää. Mahduin tässä hiljan ostamaani mekkoon, joka ei vielä ennen joulua mahtunut edes kiinni. Huippua. Tämä jos mikä antaa motivaatiota jatkaa. Vaikka aamulla nyppiikin herätä lenkille (jotka nykyään kävelen tylsästi. Kaipaan niin juoksemista). Tai salille vapaapäivänä.


en muista kerroinko viimeksi, että aloitan hiihdon. No tämä projekti on nyt vähän vaiheessa. Kerran olen käynyt kokeilemassa suksia, mutta... On se ihan kamalaa koko hiihtäminen. Taidan vihata sitä. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että hiihdän 21 kertaa ja sitten mietin uudelleen tykkäänkö siitä vai en. Kun vaan olisi aikaa. Töissä on taas ollut kiireitä, etten ehdi käydä hiihtämässä, kun pimeät metsät ei innosta. Ja illalla pitäisi vielä olla jälkikasvun kanssa. Ei siis onnistu niin kuin tavan ihmisillä. Mut tällä viikolla ehkä perjantaina ehdin. Ja ehkä myös viikonloppuna. Tylsää, kun kalenterin kanssa täytyy katsoa nämä urheilut, mut tuleepa se ainakin tehtyä, kun sen niin tekee.


lisäksi olen aloittanut toisen harrastuksen, nimittäin käyrätorvensoiton. Nautin niin saadessani tehdä jotain muuta kuin urheilla. Vaikka onhan se ihan älyttömän vaikeaa, mulla on aika hyvä draivi päällä. Lähes joka päivä olen soittanut muutamia kymmeniä minuutteja. Nautin. Ja suosittelen kyl kaikille.


ehkä loppuyhteenvetona voisi sanoa, että vaikka elämän tasolla kuu on ollu ihan perseestä, liikunnan ja harrasteitten näkökulmasta loistava.


mitä tavoitteita minulla on helmikuulle? No ainakin selvitä hengissä, toipua, elää. Mutta kyl mä ajattelin, että hyvä olisi jos paino putoaisi toiset 5 kiloa ja voimatasot nousisi. Myös se hiihtäminen voisi olla to do- listalla. Ainakin kerran viikossa, mieluiten kolme kertaa. Ei mulla mitään tavoitteita sen hiihdon suhteen ole. Siis että haluaisin hiihtää jonku Finlandia-hiihdon, mut haluisin vaan katsoa, et luonnistuuko , tykkäänkö. Vähän vain vaihtelevaa liikuntaa. Kävely on vai niin tylsää. Semihyvin polvi antoi hiihtää, kyllähän se vähän kipeytyi, mutta en ole ihan varma, minkä seurauksena. Oliko se jalkatreeni vai hiihto. Mene ja tiedä... anyways hyvin mielin (siis niin hyvillä mielin, kuin tällaisessa elämäntilanteessa on mahdollista) uuteen nousuun. Kyl tästä vielä elämä tuloo...




ihania talvipäiviä.


<3
Kaza