Kehityskuvat

maanantai 23. helmikuuta 2015

Hah, satanen täynnä.

Tämä on niin mun blogihistoriani sadas viesti.
Nyt bileet pystyyn!!
Tosin itse en voi kyllä niihin bileisiin osallistua :D. Olen bilettänyt ehkä vähän liikaakin tässä menneellä viikolla. 
Mulla on nimittäin ollut loma. Olen nauttinut siitä kyllä täysin siemauksin. Vein lapset mummolaan ja karkasin lapsuudenystäväni luokse. Siellä me tuhottiin liian monta vinkkupulloa ja käytiin vielä laulamassa karaokeakin. Oli kyllä niin hauskaa. Naurettiin ihan valtavasti, puhuttiin syvällisiä ja unohdettiin hetkeksi elämän realiteetit. Suosittelen kaikille kyl tuollaista. Tuntui, kuin olisin palannut 14-vuotiaan tasolle, mutta se oli kyllä niin vapauttavaa. 



Ja siitä jos mistä saa voimaa arkeen. Ei tarvinnut miettiä syömisiä tai juomisia (pääasia taisi olla, että juomista on tarpeeksi...) tai nukkumaan menoaikaa. Ai hitsi. Kyl olin ihan onnessani. 



Ystävyys on kyl parasta!


Ja onneksi säät olivat myös ihan ookoot, vaikka tuulikin välillä tosi kovasti. Vaikka puhutaan hiihtolomasta, niin en voi sanoa, että hiihtämiseen olisin aikaa käyttänyt ollenkaan. Mulla ei ollut suksia mummolassa mukana, ja nyt olen koittanut vain toipua näistä oloista. (Vaikka pahempiakin oloja on ollut, niin kovasti nyt väsyttää, eikä hiihtäminen muutenkaan nappaa...)



Sisältä oli kiva katsella kauniita ilmoja ulkona. (Vaikka toki kävin mäkin siellä, mutta en kyllä liikkunut.) Tämä todella oli siis lepoviikko. Kaikella tapaa. Viimeksi kävin sunnuntaina, siis toissa viikon sunnuntaina salilla, mutta tein mä joka viikko 5 salia, että vähän saan kiinni tätä viikkoa. Huomenna olisi tarkoitus taas pikkuhiljaa palata arkeen, vaikka keskiviikkona vasta palaan töihin takaisin, salien suhteen. 

Pylly on kyllä kehittynyt. Ja tein sitten polvivamman ekan sarjan 145 kilolla. Jes. Kohta tavoitellaan niitä enkkoja, jotka olivat ennen polven kipeytymistä. Siitä tulikin mieleen, että polvileikkaukseen kävi kutsu. Maaliskuun loppupuolella. Tässä olisi siis kuukausi kerryttää jalkojen lihaksia, että toipuminen olisi mahdollisimman parasta. Ja kuukausi aikaa tiputtaa sitä painoa. Mua jännittää kyl kovasti se, miten kipeä jalka sitten on, se miten leikkaus menee ja no ylipäätään sairaalassa olo ja sairasloma. En todellakaan tiedä miten selviän siitä sairaslomasta, jos en pääse mihkään. Meinaan jos kelit jatkuu tällaisena, ei kamalasti kyynärsauvoilla hilluta tuolla ulkotiloissa. Mut sit on jo melkein pääsiäinen ja eikös pääsiäisenä aina tiet ole jo ihan sulia ja kevät koittaa?? Mulla on siihen kyl vahva usko. 

Mut joo, ei tässä nyt sen ihmeempiä. Pitäkää huoli!

<3
Kaza

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti