kuukausiraportti

ohoh. Näin se vain kuukausi meni. Ja ihan hyvin menikin. Kirjoittelen puhelimella junassa, eli jos tämä näyttää oudolta, syyttäkää nokiaani. Minä se en oikeasti ole :D.


No mutta miten kuukausi meni? Olen käyny salilla ainakin hullun viisiin. Eli kaikki 4 salitreeniä/viikko on tullut tehtyä. Ja niin kuin viime viikolla, yksi ylimääräinenkin. Tai nooooh, ei se ole ylimääräinen, olen vaan nyt koulutukseen menossa, etten ole varma ehdinkö treenata tarpeeksi. Paino on pudonnut viime kirjoittelun jälkeen ainakin 5 kiloa ja siitähän mä tietty olen onnellinen. Olen saanut lisätä painoja salitreenissä ja jaksan tehdä tarpeeksi monta (siis ohjelman mukaiset toistot, ne kun nousevat joka viikko 2-5 toistoa). Hyvin siis menee.






ruokavalion kanssa on kerrankin ollut helppoa. Johtuen stressistä ja elämästä, ei ole tehnyt edes mieli mitään hyvää. Päinvastoin. Tekisi mieli lakata syömästä kokonaan. Ja se ei tietty ole hyvä, muttei tarvitse kamppailla mielitekojen kanssa. Vähän on kyllä ihraa, jota pitää saada pois. Mutta ihana työkaveri sanoi, että mahaa on jo hävinnyt. Mä olen vaan ihminen, jolle ihra kertyy mahaan ja lähtee siitä viimeisenä. Sille ei voi mitään, mut on se ihan sairaan ärsyttävää. Mahduin tässä hiljan ostamaani mekkoon, joka ei vielä ennen joulua mahtunut edes kiinni. Huippua. Tämä jos mikä antaa motivaatiota jatkaa. Vaikka aamulla nyppiikin herätä lenkille (jotka nykyään kävelen tylsästi. Kaipaan niin juoksemista). Tai salille vapaapäivänä.


en muista kerroinko viimeksi, että aloitan hiihdon. No tämä projekti on nyt vähän vaiheessa. Kerran olen käynyt kokeilemassa suksia, mutta... On se ihan kamalaa koko hiihtäminen. Taidan vihata sitä. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että hiihdän 21 kertaa ja sitten mietin uudelleen tykkäänkö siitä vai en. Kun vaan olisi aikaa. Töissä on taas ollut kiireitä, etten ehdi käydä hiihtämässä, kun pimeät metsät ei innosta. Ja illalla pitäisi vielä olla jälkikasvun kanssa. Ei siis onnistu niin kuin tavan ihmisillä. Mut tällä viikolla ehkä perjantaina ehdin. Ja ehkä myös viikonloppuna. Tylsää, kun kalenterin kanssa täytyy katsoa nämä urheilut, mut tuleepa se ainakin tehtyä, kun sen niin tekee.


lisäksi olen aloittanut toisen harrastuksen, nimittäin käyrätorvensoiton. Nautin niin saadessani tehdä jotain muuta kuin urheilla. Vaikka onhan se ihan älyttömän vaikeaa, mulla on aika hyvä draivi päällä. Lähes joka päivä olen soittanut muutamia kymmeniä minuutteja. Nautin. Ja suosittelen kyl kaikille.


ehkä loppuyhteenvetona voisi sanoa, että vaikka elämän tasolla kuu on ollu ihan perseestä, liikunnan ja harrasteitten näkökulmasta loistava.


mitä tavoitteita minulla on helmikuulle? No ainakin selvitä hengissä, toipua, elää. Mutta kyl mä ajattelin, että hyvä olisi jos paino putoaisi toiset 5 kiloa ja voimatasot nousisi. Myös se hiihtäminen voisi olla to do- listalla. Ainakin kerran viikossa, mieluiten kolme kertaa. Ei mulla mitään tavoitteita sen hiihdon suhteen ole. Siis että haluaisin hiihtää jonku Finlandia-hiihdon, mut haluisin vaan katsoa, et luonnistuuko , tykkäänkö. Vähän vain vaihtelevaa liikuntaa. Kävely on vai niin tylsää. Semihyvin polvi antoi hiihtää, kyllähän se vähän kipeytyi, mutta en ole ihan varma, minkä seurauksena. Oliko se jalkatreeni vai hiihto. Mene ja tiedä... anyways hyvin mielin (siis niin hyvillä mielin, kuin tällaisessa elämäntilanteessa on mahdollista) uuteen nousuun. Kyl tästä vielä elämä tuloo...




ihania talvipäiviä.


<3
Kaza