Liikuntaelämää...

Musta tuntuu, etten viime aikoina ole muuta tehnyt, kuin ollut töissä, käynyt salilla, hiihtämässä ja lenkillä. Ei vaan ole ehtinyt. Ja se loppuaika on sitten mennyt käyrätorven parissa. Ihan kiva siis. Nyt olen neljä viikkoa hinkuttanut tuota samaa saliohjelmaa, ja nyt päätin vaihtaa sen msf II ekaan saliohjelmaan. Vähän tuntuu olkapäissä ja rinnassa, muttei paljon. Ihana oli huomata, ettei kaikki ole mennyt hukkaan, sillä painoja sai lisätä ihan reippaasti joka liikkeeseen. Oon niin innoissani. Varsinkin, kun mulla on nyt uudet salihousutkin. Oijoi. Kyllä olen niin välineurheilija. Eiks oo ihqt?

Ihan niin hyvin ei kuvassa näy, kuin ne korostaa pyllyä. Ja täytyy sanoa, et jos jotain, niin se on kehittynyt kyllä. Siis pylly. Jee! :D

Lisää pyllykuvia :D. Tosin pomoni ehdotti, että belfieiden sijaan voisin ottaa pötsieitä. Kysyin häneltä, että vihjaako hän minun olevan lihava??? Ei vastannut, mutta tarkkana saa olla. Vaikka paino onkin nyt pudonnut, ja putoaa, niin kyl mulla on järkyttävä pötsie. Kovasti irtonahkaa tuossa missä vatsalihasten pitäisi näkyä. :( Eikä mikään tunnu auttavan. Mutta joo, tiedän, että se on kehon puolustusmekanismi, yrittää pitää ihmistä hengissä. 

Mutta siis, salilla oon käynyt. Mut edelleen, vaikka olen hiihtänyt, niin vihaan hiihtoa. Tosin tänään hetkittäin mä nautin siitä. Vaikka vedin vapaan suksilla perinteistä. Ehkä mä joskus löydän joltain jäältä vapaan ladut... tai sitten joudun hankkimaan toisenlaiset sukset. Kuitenkin hetkisen mä nautin. 

Ehkä tästä vielä erävoitto tulee hiihtämisen suhteen. Vaikkei muun suhteen tuliskaan. Vielä odotan aikaa leikkaukseen ja yritän selvitä tästä elämästä. Vähän on kyllä nyt rankkaa aikaa, mutta ehkä siksi tuo liikunta viekin niin suuren osan elämästäni. Muuhun ei vaan kykene. Enpä tiedä. Ehkä joskus taas elämäkin hymyilee...

Mitä muuten te teette, jos tuntuu, et elämä tai joku asia masentaa?

Iloa ja valoa teille!
<3

-Kaza

ps. uus tukka